Elämäntaitoja liikunnan avulla - Lähiökoutsi-hanke
Luhtaranta, Ville; Mikkola, Tuomas (2021)
Luhtaranta, Ville
Mikkola, Tuomas
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021052611460
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021052611460
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä selvitettiin Lähiökoutsi-hankkeen Elämäntaitoja liikunnan avulla-oppituntien (ELA) merkittävyyttä peruskoulun oppilaiden elämässä. Tutkielmaan osallistuneet oppilaat ja opettajat ovat viidestä Koillis-Helsingin alueen peruskoulusta. Tutkimusongelmaan haettiin vastausta kolmen tutkimuskysymyksen avulla. Tämän opinnäytetyön päätutkimuskysymyksen tarkoituksena oli selvittää, miten Elämäntaitoja liikunnan avulla -oppitunnit ovat vaikuttaneet lasten ja nuorten elämään. Päätutkimuskysymystä täydentäviksi alakysymyksiksi luotiin: onko lasten ja nuorten asenne muuttunut liikuntaan kohtaan ELA-oppituntien vaikutuksesta ja ovatko lapset ja nuoret onnistuneet siirtämään ELA-oppitunneilla käsiteltyjä taitoja hankkeen toiminnan ulkopuolelle.
Tutkielman lähdekirjallisuus rakentui Donald R. Hellisonin luoman vastuuntuntoisuuden mallin ympärille. Muut tutkielmassa käytetyt tieteenfilosofiset taustaoletukset ja teoriat olivat itsemääräämisteoria, Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus, Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa -tutkimus, oppimisen ja soveltamisen yhdistävä viitekehys ja pragmatismi. Nämä teoriat ja tieteenfilosofiset taustaoletukset tukivat vastuuntuntoisuuden mallin käyttämistä. Tutkielma toteutettiin monimenetelmä tutkimuksena, jonka tarkoitus oli saada laaja-alaista tietoa tutkimusongelmasta. Aineisto kerättiin Microsoft Forms nettikyselylomakkeilla, jotka sisälsivät laadullisia ja määrällisiä kysymyksiä. Aineisto kerättiin kahdella kyselylomakkeella, joista toinen oli suunnattu oppilaille ja toinen opettajille. Vastaukset analysointiin aineistopohjaista teemoittelua käyttäen.
Kyselyihin vastasi 309 oppilasta ja 29 opettajaa. Tutkielman merkittävimmät tulokset liittyivät ELA-oppituntien koettuun mielekkyyteen, oppilaiden kokemaan positiiviseen asennemuutokseen liikuntaa kohtaan ja toiminnassa opetettujen taitojen oppimiseen sekä siirtämiseen toiminnan ulkopuolelle. Tutkielman aineiston pohjalta tehtiin johtopäätös siitä, että oppilaat pystyivät yhdistämään ajattelun, ideat ja käsitteet osaksi omaa toimintaansa. Positiivisten liikunnallisten kokemusten kautta oli mahdollista välittää laaja-alaisesti sovellettavaa tietoa. Elämäntaitojen opettaminen pitäisi laajentaa opetussuunnitelman rakenteista kouluarjen käytäntöihin. Taitojen opettamisen tulisi olla päivittäistä, tietoista ja sitä pitäisi tehdä vähän kerrallaan. Oppilaiden ja opettajien mukaan tämän kaltainen toiminta oli hyödyllistä, minkä vuoksi sitä pitäisi olla säännöllisesti.
Tutkielman lähdekirjallisuus rakentui Donald R. Hellisonin luoman vastuuntuntoisuuden mallin ympärille. Muut tutkielmassa käytetyt tieteenfilosofiset taustaoletukset ja teoriat olivat itsemääräämisteoria, Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus, Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa -tutkimus, oppimisen ja soveltamisen yhdistävä viitekehys ja pragmatismi. Nämä teoriat ja tieteenfilosofiset taustaoletukset tukivat vastuuntuntoisuuden mallin käyttämistä. Tutkielma toteutettiin monimenetelmä tutkimuksena, jonka tarkoitus oli saada laaja-alaista tietoa tutkimusongelmasta. Aineisto kerättiin Microsoft Forms nettikyselylomakkeilla, jotka sisälsivät laadullisia ja määrällisiä kysymyksiä. Aineisto kerättiin kahdella kyselylomakkeella, joista toinen oli suunnattu oppilaille ja toinen opettajille. Vastaukset analysointiin aineistopohjaista teemoittelua käyttäen.
Kyselyihin vastasi 309 oppilasta ja 29 opettajaa. Tutkielman merkittävimmät tulokset liittyivät ELA-oppituntien koettuun mielekkyyteen, oppilaiden kokemaan positiiviseen asennemuutokseen liikuntaa kohtaan ja toiminnassa opetettujen taitojen oppimiseen sekä siirtämiseen toiminnan ulkopuolelle. Tutkielman aineiston pohjalta tehtiin johtopäätös siitä, että oppilaat pystyivät yhdistämään ajattelun, ideat ja käsitteet osaksi omaa toimintaansa. Positiivisten liikunnallisten kokemusten kautta oli mahdollista välittää laaja-alaisesti sovellettavaa tietoa. Elämäntaitojen opettaminen pitäisi laajentaa opetussuunnitelman rakenteista kouluarjen käytäntöihin. Taitojen opettamisen tulisi olla päivittäistä, tietoista ja sitä pitäisi tehdä vähän kerrallaan. Oppilaiden ja opettajien mukaan tämän kaltainen toiminta oli hyödyllistä, minkä vuoksi sitä pitäisi olla säännöllisesti.