"ONHAN SE TIETENKI MIUN ELÄMÄN TÄRKEIN HENKILÖ" : Päihdeongelma ja isyys - Miehet kertovat isyyden kokemuksista
Kärkkäinen, Soile; Hokkanen, Ritva (2012)
Lataukset:
Kärkkäinen, Soile
Hokkanen, Ritva
Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112817050
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112817050
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää päihdeongelmaisten miesten kokemuksia isyydestä ja siitä kuinka niitä tulisi käsitellä päihdehuollossa. Halusimme selvittää, millaista tukea päihdeongelmaiset isät kaipaisivat. Tavoitteenamme oli tuottaa tietoa Sovatek - säätiön, Joensuun päihdepalvelukeskukselle päihdeongelmaisten miesten kokemuksista, koskien isyysasioiden käsittelyä. Tarkoituksenamme tuottaa tietoa, jonka pohjalta toimintaa voi kehittää miesten tarpeita vastaavaksi.
Teimme opinnäytetyömme Sovatek – säätiön, Joensuun päihdepalvelukeskuksen toimeksiantona. Toteutimme tutkimuksen kvalitatiivisena tutkimuksena ja metodina käytimme teemahaastattelua. Käytimme aineistolähtöistä analyysiä ja aineiston analysoinnissa teemoittelua. Keräsimme aineistomme haastattelemalla viittä päihdeongelmaista miestä, jotka olivat isiä. Haastattelut toteutimme kesä- heinäkuussa 2012 Joensuun päihdepalvelu-keskuksen tiloissa.
Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että keskustelut isyydestä koettiin tarpeellisena, aina raskausajasta lähtien. Haastateltavat kokivat lapsensa elämän rikkautena ja voimavarana, sekä motivoivana tekijänä raitistumiseen. Omiin oikeuksiin liittyvistä asioista haluttiin keskustella sosiaalialan ammattilaisten kanssa, toivoen heiltä aktiivisempaa tukea. Syyllisyyden tunteita tutkittavat kokivat omasta päihteidenkäytöstään ja isyyden huonosta hoitamisesta. Lapset olivat isille ylpeyden aihe ja lapset tuottivat hyvänolon tunteita. Vertaisryhmät koettiin luontevana tapana keskustella isyysasioista.
Teimme opinnäytetyömme Sovatek – säätiön, Joensuun päihdepalvelukeskuksen toimeksiantona. Toteutimme tutkimuksen kvalitatiivisena tutkimuksena ja metodina käytimme teemahaastattelua. Käytimme aineistolähtöistä analyysiä ja aineiston analysoinnissa teemoittelua. Keräsimme aineistomme haastattelemalla viittä päihdeongelmaista miestä, jotka olivat isiä. Haastattelut toteutimme kesä- heinäkuussa 2012 Joensuun päihdepalvelu-keskuksen tiloissa.
Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että keskustelut isyydestä koettiin tarpeellisena, aina raskausajasta lähtien. Haastateltavat kokivat lapsensa elämän rikkautena ja voimavarana, sekä motivoivana tekijänä raitistumiseen. Omiin oikeuksiin liittyvistä asioista haluttiin keskustella sosiaalialan ammattilaisten kanssa, toivoen heiltä aktiivisempaa tukea. Syyllisyyden tunteita tutkittavat kokivat omasta päihteidenkäytöstään ja isyyden huonosta hoitamisesta. Lapset olivat isille ylpeyden aihe ja lapset tuottivat hyvänolon tunteita. Vertaisryhmät koettiin luontevana tapana keskustella isyysasioista.