Kuvaa Nautaa – lämpökuvantamisen hyödyntäminen sorkkien ja poikimahalvausten seurannassa
Frondelius, Lilli; Nykänen, Inka; Lindeberg, Heli; Pastell, Matti; Koistinen, Tarja; Palmio, Annu; Ruuska, Salla (2021)
Frondelius, Lilli
Nykänen, Inka
Lindeberg, Heli
Pastell, Matti
Koistinen, Tarja
Palmio, Annu
Ruuska, Salla
Savonia-amk
2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021061436840
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021061436840
Tiivistelmä
Lämpökuvauksen mahdollisuudet kiinnostavat viljelijöitä, sillä karjakoon kasvaessa nautojen hyvinvoinnin seurantaan tarvitaan apuvälineitä. Kuvaa Nautaa – lämpökuvaus nautojen hoidossa -hankkeen (KuNa, 2018-2021) tavoitteena olikin tutkia, voiko lämpökuvausta käyttää nautojen terveyden seurannan apuvälineenä. Lisäksi selvitettiin, millainen lämpökamera soveltuu nautojen kuvantamiseen. Hankkeessa tehtyjen tutkimusten perusteella luotiin tieteeseen perustuvat ohjeet sorkkaterveyden ja poikimahalvausten seurantaa tukevien lämpökuvien tulkintaan.
Hankkeen tutkimuksissa selvisi, että perinteiset utaretulehduksen määritysmenetelmät toimivat utareterveyden seurannassa lämpökuvantamista paremmin. Poikima-ajankohtaa ei myöskään pystytty ennustamaan lehmän pintalämpötilan muutosten perusteella. Sen sijaan lämpökuvantamisesta oli apua poikimahalvausten ja sorkkaterveyden tarkkailussa. Tulosten perusteella naudan pintalämpötila laskee aina poikimisen jälkeen merkittävästi, mutta voimakkaampi pintalämpötilan lasku on todennäköisesti yhteydessä alentuneeseen veren kalsiumpitoisuuteen ja siten sekä piilevään että kliiniseen poikimahalvaukseen. Myös sorkkaterveyden arvioinnissa voitiin hyödyntää lämpökuvantamista, sillä ainakin vakavat sorkkasairaudet nostivat sorkan ruununrajan pintalämpötilaa.
Tutkimustulosten avulla luotiin lämpökuvien tulkintaohjeet sorkkaterveyden ja poikimahalvausriskin havainnointiin. Sorkkien osalta ohjeistettiin mittaamaan sorkan maksimipintalämpötilaa ja vertaamaan sitä tutkimusaineiston pohjalta luodun mallin ennustamaan sorkan pintalämpötilaan Sorkkalaskurilla. Sorkan lämpötilan lisäksi Sorkkalaskuri huomioi myös kuvausympäristön lämpötilan ja tiedon, onko kyseessä etu- vai takajalka. Jos sorkan maksimipintalämpötila poikkeaa Sorkkalaskurin ennusteesta +2˚ C tai enemmän, sorkkaa suositellaan tarkastettavaksi. Poikimahalvauksen lämpökuvantaminen tehdään mittaamalla takaapäin lehmän lantion ja takareiden alueen maksimipintalämpötilaa. Jos mittausalueen maksimipintalämpötila on alle +33 ˚C, lehmä on vaarassa sairastua poikimahalvaukseen. Lämpökuvatessa on kuitenkin muistettava, että tulkintaohjeet ovat päätöksenteon apuvälineitä; hoitopäätöstä ei pidä koskaan tehdä pelkän lämpökuvantamisen perusteella. KuNassa tehdyt lämpökuvien tulkintaohjeet on tarkoitettu viljelijöiden ja muiden sidosryhmien käyttöön, kyseessä ei siis ole diagnostinen kuvantaminen.
Nautojen lämpökuvantaminen asettaa käytettävälle lämpökameralle erityisvaatimuksia. Navetassa käytettävältä lämpökameralta vaaditaan kestävyyttä ja kykyä toimia viileissä olosuhteissa. Lämpökameroiden teknisistä ominaisuuksista kannattaa kiinnittää huomiota riittävään lämpökuvan resoluutioon, joka mahdollistaa lämpötilapoikkeamien löytämisen pieneltä pinta-alalta. Lisäksi lämpökamerassa olisi hyvä olla mittaustyökalu, jolla maksimilämpötila löytyy helposti.
Lämpökuvantamisessa on paljon potentiaalia nautojen hyvinvoinnin seurannan apuvälineeksi. Ennen menetelmän laajamittaista hyödyntämistä on kuitenkin selvitettävä useita haasteita. KuNassa kehitetyt lämpökuvausohjeet perustuvat ihmisen tekemiin mittauksiin, mutta hankkeen tulokset palvelevat myös tulevaisuuden kehitystarpeita. Ennen kuin menetelmä on mahdollista automatisoida, on kuitenkin tehtävä lisätutkimuksia. Sitä ennen KuNa-hankkeessa tehdyt ohjeistukset auttavatlämpökuvien ottamisessa ja kuvien tulkinnassa.
Hankkeen tutkimuksissa selvisi, että perinteiset utaretulehduksen määritysmenetelmät toimivat utareterveyden seurannassa lämpökuvantamista paremmin. Poikima-ajankohtaa ei myöskään pystytty ennustamaan lehmän pintalämpötilan muutosten perusteella. Sen sijaan lämpökuvantamisesta oli apua poikimahalvausten ja sorkkaterveyden tarkkailussa. Tulosten perusteella naudan pintalämpötila laskee aina poikimisen jälkeen merkittävästi, mutta voimakkaampi pintalämpötilan lasku on todennäköisesti yhteydessä alentuneeseen veren kalsiumpitoisuuteen ja siten sekä piilevään että kliiniseen poikimahalvaukseen. Myös sorkkaterveyden arvioinnissa voitiin hyödyntää lämpökuvantamista, sillä ainakin vakavat sorkkasairaudet nostivat sorkan ruununrajan pintalämpötilaa.
Tutkimustulosten avulla luotiin lämpökuvien tulkintaohjeet sorkkaterveyden ja poikimahalvausriskin havainnointiin. Sorkkien osalta ohjeistettiin mittaamaan sorkan maksimipintalämpötilaa ja vertaamaan sitä tutkimusaineiston pohjalta luodun mallin ennustamaan sorkan pintalämpötilaan Sorkkalaskurilla. Sorkan lämpötilan lisäksi Sorkkalaskuri huomioi myös kuvausympäristön lämpötilan ja tiedon, onko kyseessä etu- vai takajalka. Jos sorkan maksimipintalämpötila poikkeaa Sorkkalaskurin ennusteesta +2˚ C tai enemmän, sorkkaa suositellaan tarkastettavaksi. Poikimahalvauksen lämpökuvantaminen tehdään mittaamalla takaapäin lehmän lantion ja takareiden alueen maksimipintalämpötilaa. Jos mittausalueen maksimipintalämpötila on alle +33 ˚C, lehmä on vaarassa sairastua poikimahalvaukseen. Lämpökuvatessa on kuitenkin muistettava, että tulkintaohjeet ovat päätöksenteon apuvälineitä; hoitopäätöstä ei pidä koskaan tehdä pelkän lämpökuvantamisen perusteella. KuNassa tehdyt lämpökuvien tulkintaohjeet on tarkoitettu viljelijöiden ja muiden sidosryhmien käyttöön, kyseessä ei siis ole diagnostinen kuvantaminen.
Nautojen lämpökuvantaminen asettaa käytettävälle lämpökameralle erityisvaatimuksia. Navetassa käytettävältä lämpökameralta vaaditaan kestävyyttä ja kykyä toimia viileissä olosuhteissa. Lämpökameroiden teknisistä ominaisuuksista kannattaa kiinnittää huomiota riittävään lämpökuvan resoluutioon, joka mahdollistaa lämpötilapoikkeamien löytämisen pieneltä pinta-alalta. Lisäksi lämpökamerassa olisi hyvä olla mittaustyökalu, jolla maksimilämpötila löytyy helposti.
Lämpökuvantamisessa on paljon potentiaalia nautojen hyvinvoinnin seurannan apuvälineeksi. Ennen menetelmän laajamittaista hyödyntämistä on kuitenkin selvitettävä useita haasteita. KuNassa kehitetyt lämpökuvausohjeet perustuvat ihmisen tekemiin mittauksiin, mutta hankkeen tulokset palvelevat myös tulevaisuuden kehitystarpeita. Ennen kuin menetelmä on mahdollista automatisoida, on kuitenkin tehtävä lisätutkimuksia. Sitä ennen KuNa-hankkeessa tehdyt ohjeistukset auttavatlämpökuvien ottamisessa ja kuvien tulkinnassa.