Henkisen hyvinvoinnin tukeminen työelämässä – kenen vastuu?

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia työnantajan ja työntekijän roolia ja vastuita henkisen hyvinvoinnin tukemisessa työelämässä sekä toimia erilaisten metodien ja palveluiden tietopakettina kaikille osapuolille. Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata henkistä hyvinvointia työnantajan näkökulmasta, mitkä ovat työnantajan lakisääteiset velvollisuudet ja vastuut, miten työnantaja voi tukea työntekijää, mitä palveluita on tarjolla ja miten niitä olisi mahdollista hyödyntää tämän päivän työelämässä. Tarkoituksena on myös tuoda esille työntekijän vastuu ja vaikutusmahdollisuudet omasta hyvinvoinnistaan. Opinnäytetyössä ei ole toimeksiantajaa ja sen tulokset ovat sovellettavissa laaja-alaisesti yrityksen alaan tai kokoon katsomatta.

Opinnäytetyön rakentaminen aloitettiin teoreettisen viitekehyksen määrittelyllä. Viitekehyksessä määriteltiin työhyvinvoinnin sekä henkisen hyvinvoinnin käsitteitä. Sekä työhyvinvointia että henkistä hyvinvointia lähestyttiin voimavaralähtöisten teorioiden näkökulmasta. Viitekehystä lähestyttiin kahdesta tulosuunnasta, työnantaja ja työntekijän näkökulmista. Opinnäytetyö toteutettiin tutustumalla tehtyihin tutkimuksiin, kirjallisuuteen sekä palveluihin hakusanoilla ”henkinen hyvinvointi”, ”työhyvinvointi”, ”hyvinvointi työelämässä”.

Opinnäytetyön tuloksista voidaan päätellä, että henkiseen hyvinvointiin vaikuttaa kaikki ja henkinen hyvinvointi vaikuttaa kaikkeen mitä teemme. Ihmiset tulee nähdä kokonaisvaltaisesti niin, että henkinen ja fyysinen hyvinvointi muodostavat kokonaisuuden, joka mahdollistaa työssä jaksamisen läpi työuran. Tuloksista käy ilmi, että itsensä johtaminen on tärkeässä roolissa henkisen hyvinvoinnin edistämisessä. Tällä tarkoitetaan jokaisen kykyä suunnitella ja elää omannäköistä elämää ottaen itse vastuu omasta hyvinvoinnista. Tulokset osoittavat myös, että työn imulla ja itseohjautuvuudella on suuri merkitys työssä jaksamisessa ja että itseohjautuvassa organisaatiossa motivaatio ja työhyvinvointi on vahvempaa. Vaikka itseohjautuvuus on uusi trendi, työnantajalla on lakisääteinen vastuu työntekijöistään ja tulosten mukaan esihenkilöllä onkin edelleen iso rooli henkisen hyvinvoinnin edistämisessä. Vaikutus mahdollisuuksia on monia esihenkilön vuorovaikutus- ja johtamistyylistä työsuojelutoimintaan. Tuloksista käy myös ilmi, että työhyvinvointia ja henkistä hyvinvointia tukevia palveluita on hyvin saatavilla niin työnantajalle kuin työntekijälle.

Tuloksia tarkastellessa voidaan todeta, että yksilön oma vastuu, työn merkityksellisyys ja imu sekä itseohjautuvuus ovat teemoja, joiden ympärille henkinen hyvinvointi työelämässä rakentuu. Työhyvinvointi on kaikkien osapuolten yhteinen asia ja työhyvinvointia tukevia palveluita on hyvin tarjolla. Henkinen hyvinvointi on laaja käsite ja henkinen työhyvinvointi työelämässä voidaan nähdä haasteellisena asiana. Henkinen hyvinvointi on aina subjektiivinen kokemus sekä monen asian summa, eikä sen johtaminen tai määritteleminen siten ole yksiselitteistä.