Presidentin perustuslaillinen asema ja valtaoikeudet
Pusin, Janina (2021)
Avaa tiedosto
Lataukset:
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021082417108
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021082417108
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena oli Suomen tasavallan presidentin perustuslaillinen asema ja valtaoikeudet. Opinnäytetyössä käsiteltiin tasavallan presidentin perustuslaillista valta-asemaa vuoden 2012 osamuutoksen astuttua voimaan sekä siihen johtavaa muutosprosessia Suomen itsenäisyyden ajasta lähtien.
Työn tavoitteena oli tutkia tasavallan presidentin asemaa Suomen perustuslain asettamassa päätöksentekojärjestelmässä sekä miten presidentin valtaoikeudet ovat supistuneet perustuslakiuudistuksen myötä.
Keskeisimpinä asioina esiintyivät presidentin aseman muutos perustuslaissa, kuten presidentin vallan karsiminen sisäpoliittisista ja Euroopan Unionia koskevista asioista sekä presidentin valtaoikeuksiin jäänyt yhteistoimintavelvoite valtioneuvoston kanssa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Työssä käsiteltiin myös presidentin johtamistapaa, vallankäytön välineitä sekä tutkittiin sitä, miten ja mistä valta on muodostunut ja kuinka sitä on pystytty ylläpitämään tai mahdollisesti menettämään sekä millaisen kuvan presidentti on luonut itsestään kansan ja median silmissä. Työssä vastattiin myös kysymykseen, millä tavoin kriisin, kuten koronviruspandemian sattuessa, presidentti ottaa kantaa asiaan.
Vuoden 2012 osamuutosten astuttua voimaan Suomen tasavallan presidenttinä on toiminut Sauli Niinistö. Työssä perehdyttiin muun muassa päivän politiikan uutisiin ja oppineiden näkökantoihin tukeutuen, miten Niinistö on täysimääräisesti toteuttanut omia ja yhteistoiminnallisia valtaoikeuksiaan sekä sitä, miten hän on ottanut kantaa hallituksen vastuualueelle kuuluviin sisäpoliittisiin asioihin.
Opinnäytetyön metodina toimii oikeusdogmatiikka, tutkien presidentin perustuslakiin pohjautuvia valtaoikeuksia. Työssä ilmenee myös oikeushistoriallisia piirteitä, erityisesti osassa, jossa on käsitelty presidentin aseman muutosta vuoden 1919 perustuslaista kohti nykypäivää.
Työn keskeisenä tuloksena määriteltiin Suomen presidentin oikeudellinen asema suhteessa uudistettuun perustuslakiin. Suomen perustuslain muutoksista, ja presidentin vallan kaventumisesta huolimatta Suomessa elää yhä kuva vahvasta presidentistä, joka toimii maan arvojohtajana – huomiovallan käyttäjänä, herättäen keskustelua ja ottaen kantaa Suomea sekä muuta maailmaa kuohuttaviin asioihin.
Työn tavoitteena oli tutkia tasavallan presidentin asemaa Suomen perustuslain asettamassa päätöksentekojärjestelmässä sekä miten presidentin valtaoikeudet ovat supistuneet perustuslakiuudistuksen myötä.
Keskeisimpinä asioina esiintyivät presidentin aseman muutos perustuslaissa, kuten presidentin vallan karsiminen sisäpoliittisista ja Euroopan Unionia koskevista asioista sekä presidentin valtaoikeuksiin jäänyt yhteistoimintavelvoite valtioneuvoston kanssa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Työssä käsiteltiin myös presidentin johtamistapaa, vallankäytön välineitä sekä tutkittiin sitä, miten ja mistä valta on muodostunut ja kuinka sitä on pystytty ylläpitämään tai mahdollisesti menettämään sekä millaisen kuvan presidentti on luonut itsestään kansan ja median silmissä. Työssä vastattiin myös kysymykseen, millä tavoin kriisin, kuten koronviruspandemian sattuessa, presidentti ottaa kantaa asiaan.
Vuoden 2012 osamuutosten astuttua voimaan Suomen tasavallan presidenttinä on toiminut Sauli Niinistö. Työssä perehdyttiin muun muassa päivän politiikan uutisiin ja oppineiden näkökantoihin tukeutuen, miten Niinistö on täysimääräisesti toteuttanut omia ja yhteistoiminnallisia valtaoikeuksiaan sekä sitä, miten hän on ottanut kantaa hallituksen vastuualueelle kuuluviin sisäpoliittisiin asioihin.
Opinnäytetyön metodina toimii oikeusdogmatiikka, tutkien presidentin perustuslakiin pohjautuvia valtaoikeuksia. Työssä ilmenee myös oikeushistoriallisia piirteitä, erityisesti osassa, jossa on käsitelty presidentin aseman muutosta vuoden 1919 perustuslaista kohti nykypäivää.
Työn keskeisenä tuloksena määriteltiin Suomen presidentin oikeudellinen asema suhteessa uudistettuun perustuslakiin. Suomen perustuslain muutoksista, ja presidentin vallan kaventumisesta huolimatta Suomessa elää yhä kuva vahvasta presidentistä, joka toimii maan arvojohtajana – huomiovallan käyttäjänä, herättäen keskustelua ja ottaen kantaa Suomea sekä muuta maailmaa kuohuttaviin asioihin.