Kestävän tulevaisuusratkaisun löytäminen palvelumuotoilun keinoin: Case Träskändan kartano
Mäkinen, Terhi (2021)
Mäkinen, Terhi
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021083117264
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021083117264
Tiivistelmä
Träskändan kartano on noin 32 hehtaarin kokoinen virkistysalue Espoossa, jossa on useita tyhjillään olevia vanhoja rakennuksia. Vuonna 2023 kaupungin omistuksessa 100 vuotta ollut alue halutaan nostaa kestävästi uuteen kukoistukseen seuraavalle vuosisadalle lisäämään kaupungin elinvoimaa ja hyvinvointia. Kehittämistyön keskeinen motiivi oli tukea pysyvän käyttötarkoituksen löytymistä, jotta tilojen kunnostus olisi perusteltua toteuttaa ja kartanopuiston uinuva potentiaali saataisiin arvoiseensa käyttöön.
Tavoitteena oli löytää ja luoda Kaupunki palveluna-mallin (City as a Service) mukainen, kestävä ja toiminnallinen ratkaisu Träskändan kartanomiljööseen. Viitekehyksenä ratkaisua ohjasi Espoo-tarina, kestävän tulevaisuuden tavoitteet ja Espoon pohjois- ja keskiosien yleiskaavaehdotus POKE 2050. Ratkaisun tuli kunnioittaa historiaa ja kartanon tunnetuimman omistajan Aurora Karamzinin perintöä.
Kehittämistyö noudatti muotoiluajattelun keskeisiä periaatteita, ihmiskeskeisyyttä ja yhteiskehittämistä sekä designprosessia. Prosessi toi kehittämiseen iteratiivisuutta, innovatiivisuutta ja luovuutta sekä avoimuutta oikean ongelman ratkaisemisessa. Kestävän ja toiminnallisen tulevaisuuden ratkaisun pohjana toimi ratkaisun raamit – houkuttelevuus, toteutettavuus ja elinkelpoisuus. Kehittämisprosessissa ja osana ratkaisua huomioitiin muutoksen johtamisen teoria.
Palvelumuotoilija toimi sisällön ja prosessin neutraalina fasilitoijana suunnitellen tavoitteisiin tähtäävien toimenpiteiden kokonaisuuden. Prosessi mukaili British Design Council:n tuplatimantti-mallia. Ymmärrysvaiheessa kerättiin ensin tietoa havainnoimalla, luotaimilla, asiantuntijahaastatteluilla ja benchmarkkaamalla. Kehittämisvaiheessa toteutettiin nopea kokeilu, sisäinen työpaja ja avoin keskustelutilaisuus.
Opinnäytetyön tuloksena syntyi tulevaisuuden tahtotila, toimintamallin perusta sekä visio ja askeleet siitä, kuinka paikan kehittämisessä tulee edetä. Opinnäytetyö ja prosessi onnistuivat kokoamaan useita tahoja yhteiskehittämisen äärelle, synnyttäen keskustelua, yhteistä näkemystä ja ymmärrystä nykytilasta sekä suunnasta tulevaan. Työ toimi väliaikaisena koordinoivana palasena, joka kytki toimijat yhteisen asian äärelle Träskändan uuden kukoistuksen edistämiseksi.
Iteratiivinen designprosessi mahdollisti kehittämistehtävän päivittämisen prosessin aikana. Lopullinen muoto syntyi ohjaavalla ydintiimillä, ihmisiä kuuntelemalla, yhteiskehittämällä, näkemyksellisyydellä sekä sitoutumisella ja tekemällä sydämellä. Onnistuneen toteutuksen kulmakiviä olivat ihmiset ja ajoitus.
Tavoitteena oli löytää ja luoda Kaupunki palveluna-mallin (City as a Service) mukainen, kestävä ja toiminnallinen ratkaisu Träskändan kartanomiljööseen. Viitekehyksenä ratkaisua ohjasi Espoo-tarina, kestävän tulevaisuuden tavoitteet ja Espoon pohjois- ja keskiosien yleiskaavaehdotus POKE 2050. Ratkaisun tuli kunnioittaa historiaa ja kartanon tunnetuimman omistajan Aurora Karamzinin perintöä.
Kehittämistyö noudatti muotoiluajattelun keskeisiä periaatteita, ihmiskeskeisyyttä ja yhteiskehittämistä sekä designprosessia. Prosessi toi kehittämiseen iteratiivisuutta, innovatiivisuutta ja luovuutta sekä avoimuutta oikean ongelman ratkaisemisessa. Kestävän ja toiminnallisen tulevaisuuden ratkaisun pohjana toimi ratkaisun raamit – houkuttelevuus, toteutettavuus ja elinkelpoisuus. Kehittämisprosessissa ja osana ratkaisua huomioitiin muutoksen johtamisen teoria.
Palvelumuotoilija toimi sisällön ja prosessin neutraalina fasilitoijana suunnitellen tavoitteisiin tähtäävien toimenpiteiden kokonaisuuden. Prosessi mukaili British Design Council:n tuplatimantti-mallia. Ymmärrysvaiheessa kerättiin ensin tietoa havainnoimalla, luotaimilla, asiantuntijahaastatteluilla ja benchmarkkaamalla. Kehittämisvaiheessa toteutettiin nopea kokeilu, sisäinen työpaja ja avoin keskustelutilaisuus.
Opinnäytetyön tuloksena syntyi tulevaisuuden tahtotila, toimintamallin perusta sekä visio ja askeleet siitä, kuinka paikan kehittämisessä tulee edetä. Opinnäytetyö ja prosessi onnistuivat kokoamaan useita tahoja yhteiskehittämisen äärelle, synnyttäen keskustelua, yhteistä näkemystä ja ymmärrystä nykytilasta sekä suunnasta tulevaan. Työ toimi väliaikaisena koordinoivana palasena, joka kytki toimijat yhteisen asian äärelle Träskändan uuden kukoistuksen edistämiseksi.
Iteratiivinen designprosessi mahdollisti kehittämistehtävän päivittämisen prosessin aikana. Lopullinen muoto syntyi ohjaavalla ydintiimillä, ihmisiä kuuntelemalla, yhteiskehittämällä, näkemyksellisyydellä sekä sitoutumisella ja tekemällä sydämellä. Onnistuneen toteutuksen kulmakiviä olivat ihmiset ja ajoitus.