”Kerrotaas tää Vahvuusvariksellekin” : Vanhempien kokemuksia Huomaa hyvä! -digipalvelun käytöstä
Heinrichs, Nina (2021)
Heinrichs, Nina
2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021091917880
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021091917880
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää vanhempien kokemuksia luonteenvahvuuksien tukemiseen kehitetyn Huomaa hyvä! -digipalvelun käytöstä. Opinnäytetyön tarkoituksena on saada tietoa siitä, millaisia kokemuksia vanhemmilla on digipalvelun käyttöön liittyen, miten digipalvelu auttoi luonteenvahvuuksien tunnistamisessa ja tukemisessa, mikä motivoi käyttämään digipalvelua ja minkälaisena vanhemmat kokivat digipalvelun mahdollisuudet koulun ja kodin yhteistyölle. Tavoitteena on saada tietoa, jonka avulla voidaan kehittää Huomaa hyvä! -digipalvelua vanhemmuuden sekä lapsen luoteenvahvuuksien tukemiseksi. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Huomaa hyvä! -digipalvelun kehittäneen Positive Learning Oy:n kanssa. Yhteistyössä mukana oli myös eteläsuomalainen koulu, jossa kehitetään vahvuusperusteista pedagogiikkaa ja opinnäytetyön kohderyhmä koostui kyseisen yhteistyökoulun oppilaiden vanhemmista.
Opinnäytetyön tietoperustassa tarkastellaan positiivisen psykologian ja positiivisen kasvatuksen näkemyksiä ihmisten hyvinvoinnin edistämisestä. Taustaa avataan perehtymällä myönteisten tunteiden sekä luonteenvahvuuksien tukemisen mahdollisuuksiin hyvinvoinnin vahvistamisessa. Tietoperustassa esitellään perhe, koulu sekä näiden kehitysympäristöjen yhteistyö ekologista systeemiteoriaa hyödyntäen. Lopuksi tietoperustassa esitellään lyhyesti digitalisaatio. Tutkimusmenetelminä käytettiin kahta menetelmää, kyselyä ja teemahaastattelua. Kyselyt toteutettiin sähköisinä kyselyinä, joista alkukyselyyn vastasi 31 vanhempaa ja loppukyselyyn 21 vanhempaa. Teemahaastattelut toteutettiin etäyhteydellä kymmenelle vanhemmalle ja haastatteluilla pyrittiin syventämään kyselyillä saatua tietoa. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla ja opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena.
Tuloksista ilmeni, että vanhemmat odottivat eniten, että digipalvelu auttaisi kiinnittämään huomiota lapsen luonteenvahvuuksiin sekä positiivisiin asioihin arjessa. Vanhemmat kokivat digipalvelun lisänneen tietoa luonteenvahvuuksista sekä tietoisuutta omasta toiminnasta. Digipalvelun koettiin tukeneen positiivisten asioiden huomioimista, niiden sanoittamista sekä konkretisointia. Vanhempien kokemuksesta voidaan todeta, että digipalvelusta oli hyötyä ja sen avulla päästiin alkuun luonteenvahvuuksien tukemisessa. Digipalvelun käyttö jäi kuitenkin kokeilujaksolla vähäiseksi. Perheessä annetun positiivisen palautteen määrässä ei vanhempien kokemuksen mukaan tapahtunut juurikaan muutosta, mutta vanhemmat kokivat digipalvelun vaikuttaneen positiivisesti omaan ajatteluun sekä vuorovaikutukseen erityisesti lapsen kanssa. Vanhemmat suhtautuivat positiivisesti ja odottavaisesti digipalvelun yhteiskäyttöön koulun kanssa. Opinnäytetyössä saatujen vanhempien kokemusten perusteella digipalvelu voisi toimia hyvänä välineenä kodin ja koulun kehitysympäristöjen yhdensuuntaisen toiminnan tukemisessa. Jatkossa kaikkein motivoivimpana tekijänä pidettiinkin yhteiskäyttöä perheenjäsenten sekä koulun kanssa, mikä vaatii digipalvelun helppokäyttöisyyden ja ohjeistuksen parantamista sekä perhenäkökulman huomioimista sujuvan käytön mahdollistamiseksi. Kiinnostavana jatkotutkimusaiheena on selvittää koulun ja kodin yhteiskäytön onnistumista.
Asiasanat: positiivinen pedagogiikka, luonteenvahvuudet, vanhemmuus, digitaalisuus
Opinnäytetyön tietoperustassa tarkastellaan positiivisen psykologian ja positiivisen kasvatuksen näkemyksiä ihmisten hyvinvoinnin edistämisestä. Taustaa avataan perehtymällä myönteisten tunteiden sekä luonteenvahvuuksien tukemisen mahdollisuuksiin hyvinvoinnin vahvistamisessa. Tietoperustassa esitellään perhe, koulu sekä näiden kehitysympäristöjen yhteistyö ekologista systeemiteoriaa hyödyntäen. Lopuksi tietoperustassa esitellään lyhyesti digitalisaatio. Tutkimusmenetelminä käytettiin kahta menetelmää, kyselyä ja teemahaastattelua. Kyselyt toteutettiin sähköisinä kyselyinä, joista alkukyselyyn vastasi 31 vanhempaa ja loppukyselyyn 21 vanhempaa. Teemahaastattelut toteutettiin etäyhteydellä kymmenelle vanhemmalle ja haastatteluilla pyrittiin syventämään kyselyillä saatua tietoa. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla ja opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena.
Tuloksista ilmeni, että vanhemmat odottivat eniten, että digipalvelu auttaisi kiinnittämään huomiota lapsen luonteenvahvuuksiin sekä positiivisiin asioihin arjessa. Vanhemmat kokivat digipalvelun lisänneen tietoa luonteenvahvuuksista sekä tietoisuutta omasta toiminnasta. Digipalvelun koettiin tukeneen positiivisten asioiden huomioimista, niiden sanoittamista sekä konkretisointia. Vanhempien kokemuksesta voidaan todeta, että digipalvelusta oli hyötyä ja sen avulla päästiin alkuun luonteenvahvuuksien tukemisessa. Digipalvelun käyttö jäi kuitenkin kokeilujaksolla vähäiseksi. Perheessä annetun positiivisen palautteen määrässä ei vanhempien kokemuksen mukaan tapahtunut juurikaan muutosta, mutta vanhemmat kokivat digipalvelun vaikuttaneen positiivisesti omaan ajatteluun sekä vuorovaikutukseen erityisesti lapsen kanssa. Vanhemmat suhtautuivat positiivisesti ja odottavaisesti digipalvelun yhteiskäyttöön koulun kanssa. Opinnäytetyössä saatujen vanhempien kokemusten perusteella digipalvelu voisi toimia hyvänä välineenä kodin ja koulun kehitysympäristöjen yhdensuuntaisen toiminnan tukemisessa. Jatkossa kaikkein motivoivimpana tekijänä pidettiinkin yhteiskäyttöä perheenjäsenten sekä koulun kanssa, mikä vaatii digipalvelun helppokäyttöisyyden ja ohjeistuksen parantamista sekä perhenäkökulman huomioimista sujuvan käytön mahdollistamiseksi. Kiinnostavana jatkotutkimusaiheena on selvittää koulun ja kodin yhteiskäytön onnistumista.
Asiasanat: positiivinen pedagogiikka, luonteenvahvuudet, vanhemmuus, digitaalisuus