ARJEN HETKIÄ, OHJAAMISTA JA SUUNNITELMIA : Ryhmäkoti Aarrearkun tavoitteellista työtä kehittämässä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, mitä on Ryhmäkoti Aarrearkussa tehtävä tavoitteellinen työ ja miten sijoitukselle asetettuja tavoitteita arvioidaan arjen työssä. Ryhmäkoti Aarrearkku on Haminan Neuvottomassa sijaitseva yksityinen lastensuojeluyksikkö, joka tarjoaa lyhyt- ja pidempiaikaista hoitoa, kasvatusta ja kuntoutusta sijoitetuille lapsille ja nuorille. Tämän opinnäytetyön avulla haluttiin saada tietoa tavoitteellisen työn nykytilanteesta. Opinnäytetyö on osa ryhmäkodin kehittämistyötä ja kehittäminen jatkuu tämän työn valmistumisen jälkeenkin.

Opinnäytetyössä käytettiin laadullisia tutkimusmenetelmiä ja työn lähestymistapa oli toimintatutkimuksellinen. Teoreettinen viitekehys muodostui sijaishuollon arjen, työn suunnitelmallisuuden ja tavoitteellisuuden sekä tavoitteiden arvioinnin tarkastelusta. Aineisto kerättiin haastattelemalla kaikki ryhmäkodin työntekijät teemahaastattelumenetelmällä. Kehittämistyö aloitettiin haastattelujen jälkeen kahdessa fokusryhmäkeskustelussa, ja se jatkui vapaamuotoisemmissa foorumeissa.

Aineisto analysoitiin teemoitellen. Aineistosta nousi kuusi teema-aluetta: perustehtävä, tavoitteellisuus, tavoitteiden arviointi, aarretyöskentely, nuoren osallisuus sekä ammatillisuus ja työssä jaksaminen. Aineistosta kävi ilmi, että työn kiireellisyys, haastavuus ja yllätyksellisyys haastavat nuorten tavoitteisiin paneutumisen. Arjen työn nähtiin vievän aikaa tavoitteelliselta työltä, mutta toisaalta arjen jakaminen nähtiin tavoitteellisen työn välineenä. Työntekijän ammatillisuutena nähtiin tarttuminen arkisiin hetkiin, mutta silti varsinkin omaohjaajilta toivottiin suunnitelmallisempaa otetta työskentelyyn.

Haastatteluissa toivottiin konkreettista välinettä tavoitteiden muistamiseen. Tämän perusteella ryhmäkeskusteluissa luotiin ideaa tavoitetaulusta. Kehittämisen kohteeksi nähtiin myös hoito- ja kasvatussuunnitelman kirjaamiskäytännöt. Lisäksi nuorten tavoitteiden arvioinnista toivottiin tietoisempaa, sillä monesti arviointia tehtäessä luotettiin vain muistiin.

The purpose of this study was to investigate what the goal-oriented work is in the Group home Aarrearkku, and how to target investment objectives are evaluated in daily work. Group home Aarrearkku is a private child welfare unit located in Hamina which offers short-and long-term care, education and rehabilitation for children and adolescents. The aim of this study was to gain information about the current state of goal-oriented work. The thesis is a part of the development of the group home and the development will continue after the completion of the thesis.

The study used qualitative research methods and an approach method of thesis was functional. The theoretical framework of the study formed of the review of everyday life of foster care, a methodical approach and ambition, as well as the objective assessment. The data was collected by interviewing all the employees in the group home by theme interviews. The development work was started after interviews in two focus group discussions and it continued in more informal discussions.

The material was analyzed by themes. Six theme areas came into prominence: basic task, goal-orientation, goal evaluation, personal advisor work, youth inclusion, professionalism and wellbeing at work. The material revealed that the urgency of the work, challenging and the element of surprise will challenge young people's attention to the objectives. Everyday work was seen to take time from goal-oriented work but at the same time sharing of everyday life was seen as a tool for goal-oriented work. Sticking to the everyday moments was seen as employee’s professionalism, but more structured approach to work was desired from personal trainers.

A concrete tool to remember the objectives was wished for in the interviews. Based on this, the idea of the target tables in group discussions was created. The care and education plan bookings were also seen as a target for development. In addition, evaluation of young people’s target to be more conscious was also wished for because in many cases the assessment was relied only on memory.