Maahanmuuttajataustaisten vanhempien ja lasten osallistumisen ja osallisuuden mahdollisuuksia esiopetuksessa ja sen opiskeluhuollossa
Perttu, Vivien (2021)
Perttu, Vivien
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021103119064
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021103119064
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä pääkaupunkiseudun ”Lapsen paras -Yhdessä enemmän” -hankkeen kanssa (LAPE, valtakunnallinen lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma 2016-2018). Hanke keskittyi opiskeluhuollon, yhteistyörakenteiden ja lapsilähtöisyyden kehittämiseen varhaiskasvatuksessa, oppilaitoksissa ja erityispalveluissa. Opinnäytetyö selvitti osana hankkeen arviointia maahanmuuttajataustaisten esikoululaisten ja heidän huoltajiensa osallisuutta, toimintamahdollisuuksia ja -toiveita yhden esiopetusyksikön opiskeluhuollossa. Osallisuuden määritelmistä käytettiin Harry Shierin (2001) osallisuuden porrasmallia Jonna Leinosen (2014) kehittämänä varhaiskasvatukseen sopivaksi ja osallisuuden eri asteita ja tasoja Lars Leemannin ja Riitta-Maija Hämäläisen (2016) mukaan. Lisäksi pohdittiin maahanmuuttajuuteen liittyviä tekijöitä, jotka saattavat vaikuttaa kohderyhmän kokemuksiin osallisuudesta.
Tutkimuskysymykset keskittyivät etenkin esikoulun yhteisölliseen opiskeluhuoltoon ja tiedonkulkuun yksilöllisen opiskeluhuollon palveluista. Viittä huoltajaa haastateltiin ja kuuden esikoululaisen kanssa tehtiin toiminnallinen parihaastattelu. Lisäksi haastateltiin yksikön kieli- ja kulttuuriopettajaa. Saatu aineisto tutkittiin kvalitatiivisin menetelmin ja sitä verrattiin hankkeen Maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten opiskeluhuollon työryhmän laatimiin monikulttuurisen työn suosituksiin ja ehdotuksiin osallisuuden lisäämiseksi.
Tuloksina yksilöllisen opiskelijahuollon palveluista tiedottamisessa vahvistui maahanmuuttajataustaisten huoltajien korostunut henkilökohtaisen kontaktin merkitys opettajaan. Yhteisöllisen opiskeluhuollon osalta monet monikulttuurisen työn suosituksista saivat kannatusta, kun taas toisiin suhtauduttiin varauksella. Suurimmalla osalla haastatelluista huoltajista olisi ollut intoa osallistua esikoulun tarjoamaan toimintaan ja joillakin myös sen järjestämiseen, jos mahdollisuutta esikoulun puolesta tarjottaisiin. Huoltajilla oli myös omia ehdotuksia. Johtopäätöksenä on, että osallistumisen mahdollisuuksista voisi kehittyä syvempää osallisuutta, mikäli esikoulussa olisi resursseja ottaa huoltajia mukaan toimintaan. Lisäresursseja voisi etsiä muista kunnan toimijoista sekä yhteistyöstä kolmannen sektorin kanssa. Lapsille haastattelu osoittautui kielellisten haasteiden vuoksi liian vaikeaksi, ja heitä olisikin kannattanut haastatella vasta lukuvuoden lopussa. Esikoulun toimintaa havainnoidessa ja kieli- ja kulttuuriopettajan haastattelussa lasten osallisuus näkyi kuitenkin yksikössä yhdenvertaisten mahdollisuuksien luomisessa osallistumiseen ja lasten erilaisten taustojen kunnioittamisena. Lapsetkin voisi ottaa mukaan toiminnan suunnitteluun yhteisöllisessä opiskeluhuollossa, sillä haastatteluissa heillä oli mielipiteitä esimerkiksi siitä, mitä esikoulussa olisi mukava tehdä huoltajien kanssa yhdessä.
Tutkimuskysymykset keskittyivät etenkin esikoulun yhteisölliseen opiskeluhuoltoon ja tiedonkulkuun yksilöllisen opiskeluhuollon palveluista. Viittä huoltajaa haastateltiin ja kuuden esikoululaisen kanssa tehtiin toiminnallinen parihaastattelu. Lisäksi haastateltiin yksikön kieli- ja kulttuuriopettajaa. Saatu aineisto tutkittiin kvalitatiivisin menetelmin ja sitä verrattiin hankkeen Maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten opiskeluhuollon työryhmän laatimiin monikulttuurisen työn suosituksiin ja ehdotuksiin osallisuuden lisäämiseksi.
Tuloksina yksilöllisen opiskelijahuollon palveluista tiedottamisessa vahvistui maahanmuuttajataustaisten huoltajien korostunut henkilökohtaisen kontaktin merkitys opettajaan. Yhteisöllisen opiskeluhuollon osalta monet monikulttuurisen työn suosituksista saivat kannatusta, kun taas toisiin suhtauduttiin varauksella. Suurimmalla osalla haastatelluista huoltajista olisi ollut intoa osallistua esikoulun tarjoamaan toimintaan ja joillakin myös sen järjestämiseen, jos mahdollisuutta esikoulun puolesta tarjottaisiin. Huoltajilla oli myös omia ehdotuksia. Johtopäätöksenä on, että osallistumisen mahdollisuuksista voisi kehittyä syvempää osallisuutta, mikäli esikoulussa olisi resursseja ottaa huoltajia mukaan toimintaan. Lisäresursseja voisi etsiä muista kunnan toimijoista sekä yhteistyöstä kolmannen sektorin kanssa. Lapsille haastattelu osoittautui kielellisten haasteiden vuoksi liian vaikeaksi, ja heitä olisikin kannattanut haastatella vasta lukuvuoden lopussa. Esikoulun toimintaa havainnoidessa ja kieli- ja kulttuuriopettajan haastattelussa lasten osallisuus näkyi kuitenkin yksikössä yhdenvertaisten mahdollisuuksien luomisessa osallistumiseen ja lasten erilaisten taustojen kunnioittamisena. Lapsetkin voisi ottaa mukaan toiminnan suunnitteluun yhteisöllisessä opiskeluhuollossa, sillä haastatteluissa heillä oli mielipiteitä esimerkiksi siitä, mitä esikoulussa olisi mukava tehdä huoltajien kanssa yhdessä.