Lihasperäinen purentaelimistön toimintahäiriö - fysioterapian näkökulma omahoidon ohjaukseen
Männistö, Terhi (2021)
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021110219166
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021110219166
Tiivistelmä
Tässä toiminnallisessa opinnäytetyössä tuotettiin opas lihasperäisestä purentaelimistön toimintahäiriöstä kärsivien potilaiden omahoidon ohjaukseen. Purentaelimistön toimintahäiriö (temporomandibular disorder, jäljempänä TMD) on toiseksi yleisin lihasperäinen kipu väestössämme. Se vaikuttaa negatiivisesti potilaan toimintakykyyn ja elämänlaatuun, ja sitä sairastavat potilaat kuormittavat terveydenhuollon järjestelmää muuta väestöä enemmän ja heillä on myös keskimääräistä enemmän sairauspoissaoloja.
Ohjaus ja neuvonta ovat kustannustehokkaita tapoja TMD:n omahoitoon. Noin 60 prosenttia potilaista ei kokenut oireistaan olevan haittaa ja näille potilaille omahoidon ohjaus on usein riittävä hoitokeino. Ohjauksen ja neuvonnan avulla pyritään vaikuttamaan TMD:lle altistaviin tekijöihin, joita ovat huono ryhti, kuormittavat asennot, heikko stressinhallinta ja purentaelimistöä rasittavat elintavat.
Opas koottiin näyttöön pohjautuvaan tietoon ja kirjallisuuskatsaukseen perustuen. Se tarjoaa potilaalle tietoa TMD:stä ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Siinä kerrotaan TMD-kivun omahoidosta ja annetaan potilaalle kuvalliset ohjeet kotona tapahtuvaan terapeuttiseen harjoitteluun sekä esitetään keinoja, joilla kipua voi lievittää.
Opas tulee potilaskäyttöön työn tilaajan, Porin perusturvan internet-sivuille. Se myös esitellään suunterveydenhuollon henkilöstölle. Jatkotutkimuksena voitaisiin arvioida ohjatun omahoidon vaikutuksia TMD:n hoidossa sekä pohtia suunterveydenhuollon ja fysioterapian yhteistyön mahdollisuuksia.
Ohjaus ja neuvonta ovat kustannustehokkaita tapoja TMD:n omahoitoon. Noin 60 prosenttia potilaista ei kokenut oireistaan olevan haittaa ja näille potilaille omahoidon ohjaus on usein riittävä hoitokeino. Ohjauksen ja neuvonnan avulla pyritään vaikuttamaan TMD:lle altistaviin tekijöihin, joita ovat huono ryhti, kuormittavat asennot, heikko stressinhallinta ja purentaelimistöä rasittavat elintavat.
Opas koottiin näyttöön pohjautuvaan tietoon ja kirjallisuuskatsaukseen perustuen. Se tarjoaa potilaalle tietoa TMD:stä ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Siinä kerrotaan TMD-kivun omahoidosta ja annetaan potilaalle kuvalliset ohjeet kotona tapahtuvaan terapeuttiseen harjoitteluun sekä esitetään keinoja, joilla kipua voi lievittää.
Opas tulee potilaskäyttöön työn tilaajan, Porin perusturvan internet-sivuille. Se myös esitellään suunterveydenhuollon henkilöstölle. Jatkotutkimuksena voitaisiin arvioida ohjatun omahoidon vaikutuksia TMD:n hoidossa sekä pohtia suunterveydenhuollon ja fysioterapian yhteistyön mahdollisuuksia.