Sukupolvien välinen vuorovaikutus Etelä-Karjalassa : varhaiskasvatuksen ja vanhuspalveluiden näkökulmia
Thil, Marjukka; Väkeväinen, Anna; Yli-Torkko, Saila (2021)
Thil, Marjukka
Väkeväinen, Anna
Yli-Torkko, Saila
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021111520308
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021111520308
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää sukupolvien välisen toiminnan yhteistyömuotoja ja edellytyksiä varhaiskasvatuksen ja vanhuspalveluiden välillä Etelä-Karjalan alueella. Esille nostettiin sukupolvien välisen oppimisen hyötyjä. Koronapandemian vuoksi ajankohtaista oli huomioida myös digivälitteisen toiminnan mahdollisuudet.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa käytettiin teemahaastatteluja aineiston keräämiseen. Haastatteluun osallistui kolme varhaiskasvatusyksikköä ja viisi vanhuspalveluyksikköä Etelä-Karjalan alueelta. Haastattelujen käsittelyssä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Haastattelujen mukaan sukupolvien välistä yhteistyötä pidetään tärkeänä. Varhaiskasvatuksen ja vanhuspalveluiden välinen yhteistyö on joko säännöllistä tai satunnaista. Toiminta on joko lähi- tai etätoimintaa. Lähitoiminnan eniten käytetyssä toimintamuodossa lapset esiintyvät vanhuksille. Vastavuoroista toimintaa on hyödynnetty vähän. Digivälitteisyys on vielä tuntematon yhteistoiminnan muoto. Sukupolvien välinen toiminta edellyttää tahtotilaa, aikaa ja henkilöstöresursseja. Lisäksi digivälitteinen yhteistyö edellyttää toimivia laitteita ja yhteyksiä.
Nuoremman ja vanhemman sukupolven välinen vuorovaikutus tukee varhaiskasvatuksen toimintaa, edistää molempien osallisuutta ja oppimista sekä vahvistaa vuorovaikutustaitoja. Sukupolvien väliset sosiaaliset kontaktit vähenevät, kun väestö vanhenee ja syntyvyys laskee. Siksi sukupolvien välinen toiminta on entistä tärkeämpää tulevaisuudessa.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa käytettiin teemahaastatteluja aineiston keräämiseen. Haastatteluun osallistui kolme varhaiskasvatusyksikköä ja viisi vanhuspalveluyksikköä Etelä-Karjalan alueelta. Haastattelujen käsittelyssä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Haastattelujen mukaan sukupolvien välistä yhteistyötä pidetään tärkeänä. Varhaiskasvatuksen ja vanhuspalveluiden välinen yhteistyö on joko säännöllistä tai satunnaista. Toiminta on joko lähi- tai etätoimintaa. Lähitoiminnan eniten käytetyssä toimintamuodossa lapset esiintyvät vanhuksille. Vastavuoroista toimintaa on hyödynnetty vähän. Digivälitteisyys on vielä tuntematon yhteistoiminnan muoto. Sukupolvien välinen toiminta edellyttää tahtotilaa, aikaa ja henkilöstöresursseja. Lisäksi digivälitteinen yhteistyö edellyttää toimivia laitteita ja yhteyksiä.
Nuoremman ja vanhemman sukupolven välinen vuorovaikutus tukee varhaiskasvatuksen toimintaa, edistää molempien osallisuutta ja oppimista sekä vahvistaa vuorovaikutustaitoja. Sukupolvien väliset sosiaaliset kontaktit vähenevät, kun väestö vanhenee ja syntyvyys laskee. Siksi sukupolvien välinen toiminta on entistä tärkeämpää tulevaisuudessa.
