Sidosryhmäyhteistyön kehittäminen: vangin saattovartiointi Vaasan keskussairaalassa
Kamppila, Jaakko (2021)
Kamppila, Jaakko
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021111920641
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021111920641
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää sidosryhmäyhteistyön kehittämistarpeet, kun tapauksena on vangin ulkopuoliseen tutkimukseen ja hoitoon liittyvä saattovartiointi- ja valvontatehtävä Vaasan keskussairaalassa. Ajatus opinnäytetyön aiheesta syntyi omista kokemuksistani erilaisista haastavista tilanteista vangin kanssa sairaalaympäristössä. Nämä kokemukset herättivät ajatuksen siitä, voisiko yhteistyötä kehittämällä vähentää ja poistaa tapaukseen liittyviä riskejä, ja tehdä siitä yhteistyöstä osan organisaatioiden riskienhallintaa.
Tämä opinnäytetyö on kehittämistehtävä, joka perustuu laadulliseen tutkimukseen ja jonka tutkimusstrategiana on tapaustutkimus. Olemassa olevia tilastotietoja on käytetty taustoittamaan sidosryhmiä ja käsitteitä, sekä havainnollistamaan asioiden ja ilmiöiden välisiä mittasuhteita. Teoriapohja muodostuu sidosryhmien ja organisaatioiden välisestä yhteistyöstä tehdyistä tutkimuksista, riskienhallinnan perusteista, lainsäädännöstä ja ohjeista. Laadullista materiaalia on hankittu Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehiltä ja Vankiterveydenhuollon yksikön edustajalta pyytämällä sähköpostitse asiantuntijalausuntoja strukturoidun haastattelun avulla.
Tutkimuksessa selvisi, että Rikosseuraamuslaitoksella ei ole olemassa mitään valtakunnallista yhteistyömallia vankiloiden ja ulkopuolisen terveydenhuollon (keskussairaaloiden) välillä, vaan strukturoitu yhteistyö riippuu yksittäisten henkilöiden aktiivisuudesta organisaatioiden sisällä, sekä yhteistyötä tukevasta toimintaympäristöstä ja rakenteista. Vankeuteen liittyvät säännökset korostavat vangin asemaa ja oikeuksia potilaana, jolloin voimakeinojen, voimankäyttövälineiden ja turvaamistoimenpiteiden käyttötilanteessa olisi tärkeää, että kunkin sidosryhmän edustaja tilanteessa tietää toimivaltansa, ja tilanteessa ohjaavat säännökset. Vartijoiden ja rikosseuraamusesimiesten mukaan suurimmat riskit ja haasteet vangin ulkopuoliseen hoitoon ja tutkimukseen liittyvissä saattovartiointi- ja valvontatehtävissä, etenkin akuuteissa virka-ajan ulkopuolisissa, ovat yksintyöskentely ja resurssiongelmat, tiedonkulkuongelmat ja yhteisten ennalta sovittujen toimintamallien puuttuminen. Kehitysehdotuksissa toivottiin yhteisiä toimintamalleja, kuten omia kulkureittejä, odotustiloja ja mahdollisimman lyhyttä odotusaikaa. Lisäksi tärkeänä pidettiin tiedonkulkua ja -siirtymistä, sekä yhteistyötä kaikkien sidosryhmien edustajien kanssa.
Johtopäätöksenä sidosryhmäyhteistyön kehittämiselle tapauksessa on suuri tarve. Vuoropuheluun perustuvan yhteistyömallin luominen organisaatioiden kokoerosta johtuen on järkevintä aloittaa Vaasan keskussairaalan yhteispäivystyksen ja ensihoidon edustajien kanssa. Heidän kanssaan tulisi käydä läpi eri sidosryhmien tavoitteet, ja luoda sen jälkeen yhteiset tavoitteet, toimintamallit ja prosessit sidosryhmätoiminnalle. Tätä kautta yhteistyökulttuuria voi pitkäjänteisellä ja aktiivisella työllä levittää laajemminkin Vaasan keskussairaalan organisaation sisällä. Sidosryhmäyhteistyö tuottaa arvoa organisaatioille siten, että se on osa organisaatioiden riskienhallintaa, etenkin silloin, kun riskit ovat yhteiset. Strukturoidulla sidosryhmäyhteisöllä yhteisiä riskejä voidaan lieventää ja poistaa. Tutkimuksen tulokset hyödyttävät Vaasan vankilaa ja Vaasan keskussairaalaa, mutta sen pohjalta on mahdollista tarkastella myös valtakunnallisesti Rikosseuraamuslaitoksen ja ulkopuolisen terveydenhuollon välisen sidosryhmäyhteistyömallin tarvetta, etenkin näinä poikkeuksellisina pandemia-aikoina.
Tämä opinnäytetyö on kehittämistehtävä, joka perustuu laadulliseen tutkimukseen ja jonka tutkimusstrategiana on tapaustutkimus. Olemassa olevia tilastotietoja on käytetty taustoittamaan sidosryhmiä ja käsitteitä, sekä havainnollistamaan asioiden ja ilmiöiden välisiä mittasuhteita. Teoriapohja muodostuu sidosryhmien ja organisaatioiden välisestä yhteistyöstä tehdyistä tutkimuksista, riskienhallinnan perusteista, lainsäädännöstä ja ohjeista. Laadullista materiaalia on hankittu Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehiltä ja Vankiterveydenhuollon yksikön edustajalta pyytämällä sähköpostitse asiantuntijalausuntoja strukturoidun haastattelun avulla.
Tutkimuksessa selvisi, että Rikosseuraamuslaitoksella ei ole olemassa mitään valtakunnallista yhteistyömallia vankiloiden ja ulkopuolisen terveydenhuollon (keskussairaaloiden) välillä, vaan strukturoitu yhteistyö riippuu yksittäisten henkilöiden aktiivisuudesta organisaatioiden sisällä, sekä yhteistyötä tukevasta toimintaympäristöstä ja rakenteista. Vankeuteen liittyvät säännökset korostavat vangin asemaa ja oikeuksia potilaana, jolloin voimakeinojen, voimankäyttövälineiden ja turvaamistoimenpiteiden käyttötilanteessa olisi tärkeää, että kunkin sidosryhmän edustaja tilanteessa tietää toimivaltansa, ja tilanteessa ohjaavat säännökset. Vartijoiden ja rikosseuraamusesimiesten mukaan suurimmat riskit ja haasteet vangin ulkopuoliseen hoitoon ja tutkimukseen liittyvissä saattovartiointi- ja valvontatehtävissä, etenkin akuuteissa virka-ajan ulkopuolisissa, ovat yksintyöskentely ja resurssiongelmat, tiedonkulkuongelmat ja yhteisten ennalta sovittujen toimintamallien puuttuminen. Kehitysehdotuksissa toivottiin yhteisiä toimintamalleja, kuten omia kulkureittejä, odotustiloja ja mahdollisimman lyhyttä odotusaikaa. Lisäksi tärkeänä pidettiin tiedonkulkua ja -siirtymistä, sekä yhteistyötä kaikkien sidosryhmien edustajien kanssa.
Johtopäätöksenä sidosryhmäyhteistyön kehittämiselle tapauksessa on suuri tarve. Vuoropuheluun perustuvan yhteistyömallin luominen organisaatioiden kokoerosta johtuen on järkevintä aloittaa Vaasan keskussairaalan yhteispäivystyksen ja ensihoidon edustajien kanssa. Heidän kanssaan tulisi käydä läpi eri sidosryhmien tavoitteet, ja luoda sen jälkeen yhteiset tavoitteet, toimintamallit ja prosessit sidosryhmätoiminnalle. Tätä kautta yhteistyökulttuuria voi pitkäjänteisellä ja aktiivisella työllä levittää laajemminkin Vaasan keskussairaalan organisaation sisällä. Sidosryhmäyhteistyö tuottaa arvoa organisaatioille siten, että se on osa organisaatioiden riskienhallintaa, etenkin silloin, kun riskit ovat yhteiset. Strukturoidulla sidosryhmäyhteisöllä yhteisiä riskejä voidaan lieventää ja poistaa. Tutkimuksen tulokset hyödyttävät Vaasan vankilaa ja Vaasan keskussairaalaa, mutta sen pohjalta on mahdollista tarkastella myös valtakunnallisesti Rikosseuraamuslaitoksen ja ulkopuolisen terveydenhuollon välisen sidosryhmäyhteistyömallin tarvetta, etenkin näinä poikkeuksellisina pandemia-aikoina.