Työntekijöiden kokemuksia työhyvinvoinnista koronaepidemian aikana Suomen Punaisen Ristin Nuorten turvataloilla

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa kokemuksia työhyvinvoinnista koronaepidemian aikana ja tarkastella muun muassa etätyön vaikutuksia työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä ymmärrystä työhyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä poikkeuksellisen tilanteen aikana sekä löytää keinoja, joilla työhyvinvointia voitaisiin parantaa entisestään. Toimeksiantajana toimi Suomen Punaisen Ristin Nuorten turvatalot. Opinnäytetyöni tietoperusta koostuu työhyvinvoinnin keskeisimmistä osa-alueista, ja teoreettisena viitekehyksenä toimii Päivi Rauramon Työhyvinvoinnin portaat. Tutkimuskysymyksenä oli ”Miten Suomen Punaisen Ristin Nuorten turvatalojen henkilökunta kokee koronaepidemian vaikuttaneen heidän työhyvinvointiinsa?” sekä alakysymyksenä ”Millä tavoin työhyvinvointia voitaisiin jatkossa parantaa?”.

Opinnäytetyön tiedonkerääminen tapahtui sähköisenä kyselytutkimuksena, joka lähetettiin koko Suomen Punaisen Ristin Nuorten turvatalojen henkilökunnalle. Kyselyyn vastasi 35 henkilöä ja vastausprosentti oli 55 %. Kyseessä oli monimenetelmätutkimus, joka sisälsi sekä määrällisiä että laadullisia kysymyksiä. Laadullisen aineiston käsittely tehtiin aineistopohjaisella sisällönanalyysillä ja määrällinen laskemalla vastausten prosentteja sekä keskiarvoja. Keskeisimpänä tuloksena voidaan todeta, että koronatilanteesta huolimatta Nuorten turvatalojen henkilökunnan työhyvinvointi on hyvällä tasolla. Etätyöhön siirtyminen jakoi vastaajien mielipiteitä; osalle se sopi hyvin, toiset taas kokivat sen raskaaksi. Etätöissä erityisesti työyhteisöä jäätiin kaipaamaan. Työhyvinvoinnin kehittämisen osalta vastauksissa toivottiin erityisesti mahdollisuutta valita hybridimalli tulevaisuudessa, joka mahdollistaisi etä- ja lähityön yhdistämisen.