Vertaisryhmän merkitys muistisairaan puolison omaishoitajana toimivalle : "MYÖ ON SIELLÄ ITKETTY JA NAURETTU"

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, mikä merkitys vertaisryhmällä on muistisairasta puolisoaan hoitavalle omaishoitajalle. Aihe on ajankohtainen väestön ikääntyessä ja palvelurakenteen muuttuessa kotihoitoon painottuvaksi. Kaikki omaishoitajat eivät ole virallisia omaishoitajia, sillä omaishoidon tuki ei ole subjektiivinen oikeus ja moni omaishoidon kriteerit täyttävä omaishoitaja jää ilman omaishoidon tukea. Omaishoito rajoittaa elämää sitovuudellaan ja monet omaishoitajat ovatkin joutuneet luopumaan harrastuksistaan ja sosiaalisista suhteistaan.

Opinnäytetyö on tehty kvalitatiivisin menetelmin. Aineisto kerättiin haastattelemalla kahdeksaa omaishoitajaa teemahaastattelumenetelmällä. Teemoina olivat omaishoitotilanne, päivätoimintaryhmän merkitys, vertaisryhmän merkitys ja tulevaisuus omaishoitajana. Analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysiä.

Vertaistoiminta koettiin mielekkääksi ja kaikki haastatellut olisivat halunneet edelleen osallistua säännöllisesti ryhmään, mutta tämä ei käytännön järjestelyjen vuoksi ollut aina mahdollista. Vertaisryhmästä koettiin saadun vertaistukea, tietoa ja vaihtelua arkeen. Johtopäätöksenä oli, että vertaisryhmä tuki omaishoitajien jaksamista tuomalla vaihtelua arkeen, antamalla hyödyllisiä vinkkejä omaishoitoon ja mahdollisti vertaistuen saamisen. Jatkotutkimusta olisi mielenkiintoista tehdä esimerkiksi tutkimalla myös hoidettavan näkemystä omaishoitotilanteesta, omaishoitopariskuntien parisuhteen muutoksia puolison sairauden myötä, sekä syitä, jotka estävät omaishoitajia osallistumasta vertaisryhmiin.

The aim of the thesis was to find out what kind of meaning a peer support group has for a relative caregiver who has a spouse with memory disorder. The topic is current because the population is ageing and the service system is changing more to domiciliary care. All relative caregivers are not official relative caregivers because the support for informal care is not a subjective right and many of the relative caregivers that meet the criteria for the support cannot still have it. Relative care-giving limits the life and many of the relative caregivers have had to abandon their hobbies and social life.

The research was done using qualitative methods. The material was collected by the-matic interviews from eight relative caregivers. The themes were the informal care situation, meaning of the daily activity group, meaning of the peer support group and future as a relative caregiver. The method used was content analysis.

Peer activity was considered meaningful, and all of those interviewed would have liked to continue participating in a regular group, but because of the practical arrangements it was not always possible. A peer group was seen to give peer support, information, and variety to everyday life. The conclusion was that the peer support for caregivers helped to cope by bringing variety to everyday life, with helpful suggestions on informal care and enabled the peer support. In the future it would be interesting to study how diseased spouses experience the relative care giving situation, how couple´s relationships change when the spouse has memory disorder and what are the reasons why caregivers can´t participate in groups.