Sairaanhoitajien käsityksiä mentoroinnista AVH-valvonnassa
Jokelainen, Saija (2021)
Jokelainen, Saija
2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021121325565
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021121325565
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää sairaanhoitajien käsityksiä mentoroinnista aivoverenkiertohäiriöyksikön valvontaosastolla. Tutkimuksessa selvitettiin sairaanhoitajien käsityksiä mentoroinnin tarpeesta ja sisällöstä sekä mentorin ominaisuuksista. Opinnäytetyön tavoitteena oli saadun tiedon perusteella toteuttaa systemaattisempaa mentorointia ja mentorointiohjelman käyttöä yksikössä.
Teoreettisessa viitekehyksessä esiteltiin AVH-valvonnan toimintaympäristö, mentorointia ja sen muotoja, mentorin ja aktorin rooleja sekä mentorointiprosessia. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Aineisto analysoitiin käyttämällä induktiivista sisällönanalyysiä. Haastatteluihin osallistui seitsemän sairaanhoitajaa.
Opinnäytetyön tulosten perusteella mentorointia tarvitaan AVH-valvonnassa ammattitaidon osa-alueiden vahvistamiseen ja ammatillisen kasvun tukemiseen. Tulosten perusteella ammattitaidon osa-alueiden vahvistamiseen sisältyvät hoitotyön kliinisten taitojen kehittyminen sekä neurologisen tietotaidon kehittyminen. Ammatillisen kasvun tukemiseen sisältyvät sairaanhoitajan ammatti-identiteetin vahvistaminen sekä urakehityksen tukeminen.
Opinnäytetyön tulosten perusteella AVH-valvonnassa toteutettava mentorointi sisältäisi selkeän mentorointiohjelman ja ohjeet mentorointisuhteen luomiseen. Mentorointiohjelmassa olisi määriteltynä mentoroinnin tarkoitus ja tavoitteet sekä tapaamisten määrä ja kesto. Tulosten perusteella AVH-valvonnan sairaanhoitajat painottivat mentorin ominaisuuksina hyviä vuorovaikutustaitoja, kykyä molemminpuoliseen yhteistyösuhteeseen ja hoitotyön osaamista.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että mentorointi nähtiin tarpeellisena työtä tukevana tekijänä sekä ammattitaidon kehittymisen että ammatillisen kasvun kannalta. Tulosten perusteella mentoroinnin käyttö edellyttää mentorointiohjelman laatimista ja käyttöä työyksikössä mentorointiprosessin selkiyttämiseksi ja helpottamiseksi. Tuloksia tarkasteltaessa voitiin havaita myös tarve panostaa mentorointiparien muodostamiseen, jotta oikeanlainen henkilökemia ja vuorovaikutussuhde muodostuisi. Jatkossa olisi mielenkiintoista tarkastella mentoroinnin toteutumista ja kokemuksia siitä AVH-valvonnassa.
Teoreettisessa viitekehyksessä esiteltiin AVH-valvonnan toimintaympäristö, mentorointia ja sen muotoja, mentorin ja aktorin rooleja sekä mentorointiprosessia. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Aineisto analysoitiin käyttämällä induktiivista sisällönanalyysiä. Haastatteluihin osallistui seitsemän sairaanhoitajaa.
Opinnäytetyön tulosten perusteella mentorointia tarvitaan AVH-valvonnassa ammattitaidon osa-alueiden vahvistamiseen ja ammatillisen kasvun tukemiseen. Tulosten perusteella ammattitaidon osa-alueiden vahvistamiseen sisältyvät hoitotyön kliinisten taitojen kehittyminen sekä neurologisen tietotaidon kehittyminen. Ammatillisen kasvun tukemiseen sisältyvät sairaanhoitajan ammatti-identiteetin vahvistaminen sekä urakehityksen tukeminen.
Opinnäytetyön tulosten perusteella AVH-valvonnassa toteutettava mentorointi sisältäisi selkeän mentorointiohjelman ja ohjeet mentorointisuhteen luomiseen. Mentorointiohjelmassa olisi määriteltynä mentoroinnin tarkoitus ja tavoitteet sekä tapaamisten määrä ja kesto. Tulosten perusteella AVH-valvonnan sairaanhoitajat painottivat mentorin ominaisuuksina hyviä vuorovaikutustaitoja, kykyä molemminpuoliseen yhteistyösuhteeseen ja hoitotyön osaamista.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että mentorointi nähtiin tarpeellisena työtä tukevana tekijänä sekä ammattitaidon kehittymisen että ammatillisen kasvun kannalta. Tulosten perusteella mentoroinnin käyttö edellyttää mentorointiohjelman laatimista ja käyttöä työyksikössä mentorointiprosessin selkiyttämiseksi ja helpottamiseksi. Tuloksia tarkasteltaessa voitiin havaita myös tarve panostaa mentorointiparien muodostamiseen, jotta oikeanlainen henkilökemia ja vuorovaikutussuhde muodostuisi. Jatkossa olisi mielenkiintoista tarkastella mentoroinnin toteutumista ja kokemuksia siitä AVH-valvonnassa.