Sairaanhoitajien käsityksiä mentoroinnista AVH-valvonnassa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää sairaanhoitajien käsityksiä mentoroinnista aivoverenkiertohäiriöyksikön valvontaosastolla. Tutkimuksessa selvitettiin sairaanhoitajien käsityksiä mentoroinnin tarpeesta ja sisällöstä sekä mentorin ominaisuuksista. Opinnäytetyön tavoitteena oli saadun tiedon perusteella toteuttaa systemaattisempaa mentorointia ja mentorointiohjelman käyttöä yksikössä.

Teoreettisessa viitekehyksessä esiteltiin AVH-valvonnan toimintaympäristö, mentorointia ja sen muotoja, mentorin ja aktorin rooleja sekä mentorointiprosessia. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Aineisto analysoitiin käyttämällä induktiivista sisällönanalyysiä. Haastatteluihin osallistui seitsemän sairaanhoitajaa.

Opinnäytetyön tulosten perusteella mentorointia tarvitaan AVH-valvonnassa ammattitaidon osa-alueiden vahvistamiseen ja ammatillisen kasvun tukemiseen. Tulosten perusteella ammattitaidon osa-alueiden vahvistamiseen sisältyvät hoitotyön kliinisten taitojen kehittyminen sekä neurologisen tietotaidon kehittyminen. Ammatillisen kasvun tukemiseen sisältyvät sairaanhoitajan ammatti-identiteetin vahvistaminen sekä urakehityksen tukeminen.

Opinnäytetyön tulosten perusteella AVH-valvonnassa toteutettava mentorointi sisältäisi selkeän mentorointiohjelman ja ohjeet mentorointisuhteen luomiseen. Mentorointiohjelmassa olisi määriteltynä mentoroinnin tarkoitus ja tavoitteet sekä tapaamisten määrä ja kesto. Tulosten perusteella AVH-valvonnan sairaanhoitajat painottivat mentorin ominaisuuksina hyviä vuorovaikutustaitoja, kykyä molemminpuoliseen yhteistyösuhteeseen ja hoitotyön osaamista.

Tulosten perusteella voidaan todeta, että mentorointi nähtiin tarpeellisena työtä tukevana tekijänä sekä ammattitaidon kehittymisen että ammatillisen kasvun kannalta. Tulosten perusteella mentoroinnin käyttö edellyttää mentorointiohjelman laatimista ja käyttöä työyksikössä mentorointiprosessin selkiyttämiseksi ja helpottamiseksi. Tuloksia tarkasteltaessa voitiin havaita myös tarve panostaa mentorointiparien muodostamiseen, jotta oikeanlainen henkilökemia ja vuorovaikutussuhde muodostuisi. Jatkossa olisi mielenkiintoista tarkastella mentoroinnin toteutumista ja kokemuksia siitä AVH-valvonnassa.

The purpose of this Bachelor´s thesis was to find out the nurses´perceptions of mentoring in a Stroke Unit. The study examined nurses perceptions of the need and content of mentoring and characteristics of the mentor. The aim of this thesis was to carry out more systematic mentoring and the use of a mentoring program in the Stroke Unit on the basis of the information received.

The theoretical framework presented the operating environment in the Stroke Unit, mentoring and its forms, the roles of mentor and mentoree and the mentoring process. The thesis was carried out using a qualititve research metod. A thematic interview was used as the data collection method and the material was analyzed using inductive content analysis. Seven nurses participated in the interviews.

Based on the results of the thesis, mentoring is required in the Stroke Unit for strenghtening professional skills and for supporting professional growth. According to the results the areas of strenghtening professional skills included development of clinical skills and neurological skills. The supporting of professional growth included strenghtening the professional identity of the nurse and supporting career development.

Additionally the results indicate that mentoring in the Stroke Unit should include a clear mentoring program and guidelines for creating a mentoring relationship. In the mentoring programme the purpose and objectives for mentoring and the number and duration of the meetings should be defined. Based on the results, the Stroke Units´nurses emphasized a mentor´s good interaction skills, the ability to work together and nursing competence.

It can be stated from the thesis outcomes that mentoring was seen as a necessary factor to support work in terms of developing of professional skills and supporting professional growth. Based on the results, the use of mentoring requires the development and use of a mentoring programme in the unit to clarify and facilitate the mentoring process. The review also revieled the need to invest in mentoring pairs in order to form the right kind of personal chemistry and interaction. In the future it would be interesting to look at the implementation of mentoring and experiences from it in the Stroke Unit.