Ikäihmisten kokemuksia sähköisistä yhteydenpitokanavista sosiaalisen toimintakyvyn tukena poikkeusaikana

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa ikäihmisten kanssa työskenteleville tahoille tietoa siitä, kuinka digitaalisten yhteydenpitokanavien rooli ikäihmisten arjessa näyttäytyy sosiaalisen toimintakyvyn näkökulmasta. Tavoitteena oli selvittää ikäihmisten korona pandemia-ajan kokemuksia digitaalisten yhteydenpitokanavien käytöstä sosiaalisen toimintakyvyn tukena.

Laadullisen opinnäytetyön aineisto kerättiin puhelinhaastatteluina, puolistrukturoitua teemahaastattelua hyödyntäen. Yksilöhaastatteluihin osallistui yhteensä kuusi ViaDia Joensuu ry:n Ehtoovirkku-hankkeen toiminnassa aktiivisesti mukana ollutta kaupunkialueella asuvaa ikäihmistä. Haastatteluista kerätty aineisto analysoitiin teemoittelemalla.

Tulosten perusteella digitaalinen yhteydenpito näyttäytyi merkityksellisenä sosiaalista toimintakykyä edistävänä tekijänä ikäihmisten arjessa. Poikkeusajan myötä ajankäytön muutos ja niukenneet sosiaaliset kontaktit ovat edesauttaneet ikäihmisten motivaatiota digilaitteiden ja -sovellusten käytölle. Digitaitojen haltuunotto ja siihen tarvittava tuki ja opastus näyttäytyivät merkittävinä tekijöinä sosiaalisen toimintakyvyn näkökulmasta.

Tutkimuksen tulosten pohjalta kehittämisideaksi nousi ikäihmisten tarpeisiin kohdennettu digipalvelujen kehittäminen, jonka lähtökohtana olisi pandemia-ajasta opitut kokemukset ikäihmisten arjen digihaasteista ja mahdollisuuksista. Jatkotutkimusideaksi muotoutui samantyyppisen kokemuksia kartoittavan haastattelututkimuksen toteuttaminen syrjäseuduilla asuvien ikäihmisten näkökulmasta.