ADOPTION TUKIPALVELUT : Asiakkaiden kokemuksia ja adoptiotoimijoiden kehittämisehdotuksia Adoptiolapsille eheämpi elämä-projektissa kehitetyistä adoptiotukipalveluista
Kokko, Lotta (2009)
Kokko, Lotta
Laurea-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911266255
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911266255
Tiivistelmä
Adoptiolapsen tulo perheeseen muuttaa koko perheen elämän. Lapseen on luotava kiintymys- ja vuorovaikutussuhteet ja perheen arki täyttyy uuteen perheenjäseneen tutustumisesta. Useat adoptiovanhemmat kokevat voimattomuutta ja riittämättömyyttä varsinkin adoption alkuvaiheessa ja tarvitsevat tukea vanhemmuudelleen. Vaikeuksia voi ilmetä myös myöhemmässä vaiheessa esimerkiksi lapsen aloittaessa koulun tai tullessa murrosikään. Tällöin adoptioperhe tarvitsee myös tukea. Adoptiolapsi on aina huostaan otettu synnyinmaassaan, eli hän on lastensuojelun asiakas. Lastensuojelun asiakkuus kuitenkin loppuu Suomessa adoption astuttua voimaan, joten adoptioperheet jäävät heti omilleen ilman lastensuojelun turvaamaa tukea.
Tässä tutkimuksessa on selvitetty millaisia kokemuksia adoptioperheillä ja –nuorilla on adoptiotukipalveluista. Näitä adoptiotukipalveluita on kehitetty ja kokeiltu nelivuotisessa (2006 – 2009) Pelastakaa lapset ry:n kehittämisprojektissa Adoptiolapsille eheämpi elämä. Tutkimuksessa on selvitetty myös adoptiotoimijoiden näkemyksiä projektissa kokeiltujen adoptiotukimuotojen käyttö- ja kehittämistarpeista. Tutkimus on kvalitatiivinen ja aineisto on kerätty projektin arviointiin osallistuneilta asiakkailta sekä adoptiotoimijoilta kyselylomakkein ja niiden pohjalta käydyistä pienryhmäkeskusteluista. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Adoptiolapsille eheämpi elämä-projektin kanssa rinnakkain projektin arvioinnin kanssa. Tutkimus on aineistolähtöinen ja sen rinnalla on käytetty Adoptioperheet -lehden artikkeleista muodostettua aineistoa.
Aineistosta nousee esille adoptioperheiden tuen tarve kaikissa elämäntilanteissa. Ylivoimaisesti tärkeimmäksi tueksi adoptioperheet mainitsevat vertaistuen. Projektin asiakkaat kokivat vertaistuen olevan tärkeää lapsen odotusvaiheessa, lapsen tultua perheeseen ja lapsen tullessa koulu- sekä murrosikään. Aineistosta käy ilmi tarve myös erilaisille vertaistukimalleille sekä eri työmallien kehittämisehdotuksia. Myös tarve palveluista tiedottamiselle sekä adoptiotietoisuuden kehittämiselle nousee esille. Aineistosta käy ilmi, että Adoptiolapsille eheämpi elämä-projektin asiakkaat kokivat yleisesti projektin onnistuneen hyvin suuntaamaan kokeilemiaan adoptiotukipalveluita oikein adoptioperheiden eri elämäntilanteisin.
Toivon, että tutkimukseni lisää tietoisuutta ja keskustelua adoptiotukipalveluiden tarpeesta niin yhteiskunnallisella kuin yksilötasollakin.
Tässä tutkimuksessa on selvitetty millaisia kokemuksia adoptioperheillä ja –nuorilla on adoptiotukipalveluista. Näitä adoptiotukipalveluita on kehitetty ja kokeiltu nelivuotisessa (2006 – 2009) Pelastakaa lapset ry:n kehittämisprojektissa Adoptiolapsille eheämpi elämä. Tutkimuksessa on selvitetty myös adoptiotoimijoiden näkemyksiä projektissa kokeiltujen adoptiotukimuotojen käyttö- ja kehittämistarpeista. Tutkimus on kvalitatiivinen ja aineisto on kerätty projektin arviointiin osallistuneilta asiakkailta sekä adoptiotoimijoilta kyselylomakkein ja niiden pohjalta käydyistä pienryhmäkeskusteluista. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Adoptiolapsille eheämpi elämä-projektin kanssa rinnakkain projektin arvioinnin kanssa. Tutkimus on aineistolähtöinen ja sen rinnalla on käytetty Adoptioperheet -lehden artikkeleista muodostettua aineistoa.
Aineistosta nousee esille adoptioperheiden tuen tarve kaikissa elämäntilanteissa. Ylivoimaisesti tärkeimmäksi tueksi adoptioperheet mainitsevat vertaistuen. Projektin asiakkaat kokivat vertaistuen olevan tärkeää lapsen odotusvaiheessa, lapsen tultua perheeseen ja lapsen tullessa koulu- sekä murrosikään. Aineistosta käy ilmi tarve myös erilaisille vertaistukimalleille sekä eri työmallien kehittämisehdotuksia. Myös tarve palveluista tiedottamiselle sekä adoptiotietoisuuden kehittämiselle nousee esille. Aineistosta käy ilmi, että Adoptiolapsille eheämpi elämä-projektin asiakkaat kokivat yleisesti projektin onnistuneen hyvin suuntaamaan kokeilemiaan adoptiotukipalveluita oikein adoptioperheiden eri elämäntilanteisin.
Toivon, että tutkimukseni lisää tietoisuutta ja keskustelua adoptiotukipalveluiden tarpeesta niin yhteiskunnallisella kuin yksilötasollakin.