Teollisuusorganisaation sisäinen viestintä turvallisuuden johtamisen näkökulmasta
Väre, Ismo (2009)
Väre, Ismo
Laurea-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911245976
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911245976
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten yhteisön sisäinen viestintä integroituu osaksi turvallisuuden johtamista eräässä raskaan teollisuuden toimialalle sijoittuvassa organisaatiossa. Tutkimuksen perimmäisenä motiivina oli mainitun organisaation halu löytää keinoja, joilla se voisi kehittää omaa turvallisuusviestintäänsä. Koska tämä organisaatio on työturvallisuuslaissa yhteisistä työpaikoista säädetyllä tavalla vastuussa alueellaan tapahtuvasta tiedottamisesta ja yhteistoiminnasta, oli tutkimuksen kohteena myös muiden alueella toimivien organisaatioiden osallistuminen turvallisuuteen liittyvään viestintään. Organisaation sisäistä viestintää selvitettiin tapaustutkimuksena, tarkastellen sen viestintäprosesseihin liittyviä menetelmiä ja käytänteitä turvallisuuden johtamisen välineinä. Tapaustutkimuksella selvitettiin organisaation turvallisuusviestinnän nykytilaa. Lisäksi selvitettiin sen vahvuuksia ja mahdollisia tulevia kehittämiskohteita.
Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa käsiteltiin yrityksen kulttuurin merkitystä organisaation uudistumiskykyyn vaikuttavana tekijänä. Teoriaosuudessa määriteltiin myös viestinnän käsite sekä yrityksen sisäiseen viestintään ja sen suunnitteluun liittyvät keskeiset osatekijät. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin havainnoinnin ja teemahaastattelujen avulla. Havainnoinnin lähteinä toimivat organisaation turvallisuuteen liittyvät raportit, ohjeet ja määräykset sekä työntekijöiden kanssa käydyt vapaamuotoiset keskustelut. Haastateltujen kokonaismäärä oli 23 henkilöä ja heidät haastateltiin nimettöminä kaksiosaista puolistrukturoitua haastattelulomaketta käyttäen. Haastatelluista sen varsinaista kohderyhmää, toisin sanoen esimiestehtävissä toimivia edusti 18 henkilöä. Näistä 14 henkilöä toimi kohdeorganisaation esimiestehtävissä ja neljä henkilöä yhteistyöyritysten esimiestehtävissä. Esimiestehtävissä toimivien vastauksia testattiin haastattelemalla myös viisi organisaation tuotantotehtävissä työskentelevää henkilöä. Mainituilla perusteilla haastatelluista muodostettiin kolme vertailuryhmää. Tuotantotehtävässä toimivien viiden haastatellun henkilön ryhmä ei ole vertailukelpoinen esimiestehtävissä toimivien ryhmiin nähden. Vertailukelpoisen edustavuudeltaan saavuttaminen myös tässä ryhmässä olisi edellyttänyt satojen työntekijöiden haastattelua, mikä ei tutkimukseen varattu aika ja olosuhteet huomioiden ollut mahdollista.
Tutkimustulosten perusteella organisaatio onnistuu turvallisuuden johtamiseen liittyvässä viestinnässään tyydyttävästi. Haastattelut osoittivat organisaation turvallisuusviestinnässä päästävän parhaaseen lopputulokseen käytettäessä sosiaaliseen vuorovaikutukseen perustuvia viestintämenetelmiä. Turvallisuutta johdettaessa näitä menetelmiä ovat palaverikäytänteet sekä muu kasvokkain tapahtuva viestintä. Tutkimustulosten mukaan kaikki kolme vertailuryhmään pitävät myös sähköisiä medioita tärkeinä viestintäkanavina. Niihin oltiin myös eniten tyytymättömiä. Yhteenvetona voidaan todeta henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen perustuvien johtamiskäytänteiden olevan organisaation turvallisuusviestinnän tärkein ja parhaiten toimiva osa-alue. Organisaation sähköisen viestinnän tulevaisuuteen kohdistuu paljon odotuksia. Niistä tärkeimpänä turvallisuustiedon saatavuuden varmistaminen suunnitelmallisella ja keskitetyllä dokumentoinnilla.
Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa käsiteltiin yrityksen kulttuurin merkitystä organisaation uudistumiskykyyn vaikuttavana tekijänä. Teoriaosuudessa määriteltiin myös viestinnän käsite sekä yrityksen sisäiseen viestintään ja sen suunnitteluun liittyvät keskeiset osatekijät. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin havainnoinnin ja teemahaastattelujen avulla. Havainnoinnin lähteinä toimivat organisaation turvallisuuteen liittyvät raportit, ohjeet ja määräykset sekä työntekijöiden kanssa käydyt vapaamuotoiset keskustelut. Haastateltujen kokonaismäärä oli 23 henkilöä ja heidät haastateltiin nimettöminä kaksiosaista puolistrukturoitua haastattelulomaketta käyttäen. Haastatelluista sen varsinaista kohderyhmää, toisin sanoen esimiestehtävissä toimivia edusti 18 henkilöä. Näistä 14 henkilöä toimi kohdeorganisaation esimiestehtävissä ja neljä henkilöä yhteistyöyritysten esimiestehtävissä. Esimiestehtävissä toimivien vastauksia testattiin haastattelemalla myös viisi organisaation tuotantotehtävissä työskentelevää henkilöä. Mainituilla perusteilla haastatelluista muodostettiin kolme vertailuryhmää. Tuotantotehtävässä toimivien viiden haastatellun henkilön ryhmä ei ole vertailukelpoinen esimiestehtävissä toimivien ryhmiin nähden. Vertailukelpoisen edustavuudeltaan saavuttaminen myös tässä ryhmässä olisi edellyttänyt satojen työntekijöiden haastattelua, mikä ei tutkimukseen varattu aika ja olosuhteet huomioiden ollut mahdollista.
Tutkimustulosten perusteella organisaatio onnistuu turvallisuuden johtamiseen liittyvässä viestinnässään tyydyttävästi. Haastattelut osoittivat organisaation turvallisuusviestinnässä päästävän parhaaseen lopputulokseen käytettäessä sosiaaliseen vuorovaikutukseen perustuvia viestintämenetelmiä. Turvallisuutta johdettaessa näitä menetelmiä ovat palaverikäytänteet sekä muu kasvokkain tapahtuva viestintä. Tutkimustulosten mukaan kaikki kolme vertailuryhmään pitävät myös sähköisiä medioita tärkeinä viestintäkanavina. Niihin oltiin myös eniten tyytymättömiä. Yhteenvetona voidaan todeta henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen perustuvien johtamiskäytänteiden olevan organisaation turvallisuusviestinnän tärkein ja parhaiten toimiva osa-alue. Organisaation sähköisen viestinnän tulevaisuuteen kohdistuu paljon odotuksia. Niistä tärkeimpänä turvallisuustiedon saatavuuden varmistaminen suunnitelmallisella ja keskitetyllä dokumentoinnilla.
