Rintasyöpään sairastuneiden naisten kokemuksia sairastumisestaan ja selviytymisestään
Mononen, Raisa (2012)
Mononen, Raisa
Saimaan ammattikorkeakoulu
2012

Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012111315221
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012111315221
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata rintasyöpään sairastuneiden naisten kokemuksia sairastumisestaan ja selviytymisestään. Tarkoituksena oli selvittää miten naiset kokivat rintasyöpään sairastumisen, miten naiset ovat selviytyneet fyysisesti ja psyykkisesti sairaudestaan ja millaista neuvontaa ja tukea rintasyöpään sairastuneet olisivat toivoneet saavansa.
Tutkimus on kvalitatiivinen. Aineistona olivat Saimaan Syöpäyhdistyksen neuvontapalvelun rintasyöpää sairastaneiden asiakkaiden esseet. Lomakkeet, joille esseet kirjoitettiin, lähetettiin saatteineen tammikuussa 2012 kymmenelle rintasyövän sairastaneelle. Lähetetyistä lomakkeista yhdeksän palautui takaisin opinnäytetyön tekijälle. Aineisto analysoitiin sisällön analyysiä hyväksikäyttäen.
Opinnäytetyön tulosten perusteella tutkimukseen osallistujilla ilmeni paljon negatiivisia kokemuksia ja epätoivon tunteita sairastumiseen sekä sairauteen liittyen. Toivoa sairauden keskellä pitivät yllä rintasyövän ennuste, sairastuneiden oma asenne, perhe sekä henkilökohtainen usko. Tärkeimmäksi selviytymistä edistäväksi asiaksi tutkimukseen osallistujat kuvasivat tuen saamisen läheisiltään sekä terveydenhuollon ammattihenkilöiltä. Tutkimustuloksista kävi kuitenkin ilmi, että rintasyöpään sairastuneet toivoivat enemmän tiedollista tukea itselleen ja perheelleen. Varsinkin syöpähoitojen jälkeiseen aikaan rintasyöpään sairastuneet toivoivat enemmän emotionaalista sekä tiedollista tukea ja vertaistukea.
Tutkimustulosten perusteella voidaan päätellä, että eri tukimuotojen lisääminen ja varsinkin rintasyöpään sairastuneen yksilöllinen tuen tarpeen huomioiminen on todella tärkeää.
Jatkotutkimusaiheina voisi selvittää, olisiko erilaisia syöpähoitoja saaneilla rintasyöpäpotilailla erilaisia kokemuksia selviytymisestään. Myös naiseuden menettämisen kokemusta olisi mielenkiintoista tutkia lähemmin ja verrata, olisivatko tulokset erilaisia nuoremmilla rintasyöpään sairastuneilla naisilla.
Tutkimus on kvalitatiivinen. Aineistona olivat Saimaan Syöpäyhdistyksen neuvontapalvelun rintasyöpää sairastaneiden asiakkaiden esseet. Lomakkeet, joille esseet kirjoitettiin, lähetettiin saatteineen tammikuussa 2012 kymmenelle rintasyövän sairastaneelle. Lähetetyistä lomakkeista yhdeksän palautui takaisin opinnäytetyön tekijälle. Aineisto analysoitiin sisällön analyysiä hyväksikäyttäen.
Opinnäytetyön tulosten perusteella tutkimukseen osallistujilla ilmeni paljon negatiivisia kokemuksia ja epätoivon tunteita sairastumiseen sekä sairauteen liittyen. Toivoa sairauden keskellä pitivät yllä rintasyövän ennuste, sairastuneiden oma asenne, perhe sekä henkilökohtainen usko. Tärkeimmäksi selviytymistä edistäväksi asiaksi tutkimukseen osallistujat kuvasivat tuen saamisen läheisiltään sekä terveydenhuollon ammattihenkilöiltä. Tutkimustuloksista kävi kuitenkin ilmi, että rintasyöpään sairastuneet toivoivat enemmän tiedollista tukea itselleen ja perheelleen. Varsinkin syöpähoitojen jälkeiseen aikaan rintasyöpään sairastuneet toivoivat enemmän emotionaalista sekä tiedollista tukea ja vertaistukea.
Tutkimustulosten perusteella voidaan päätellä, että eri tukimuotojen lisääminen ja varsinkin rintasyöpään sairastuneen yksilöllinen tuen tarpeen huomioiminen on todella tärkeää.
Jatkotutkimusaiheina voisi selvittää, olisiko erilaisia syöpähoitoja saaneilla rintasyöpäpotilailla erilaisia kokemuksia selviytymisestään. Myös naiseuden menettämisen kokemusta olisi mielenkiintoista tutkia lähemmin ja verrata, olisivatko tulokset erilaisia nuoremmilla rintasyöpään sairastuneilla naisilla.