Varhaisnuoret luonnonharrastuksen parissa - Mikä pitää toiminnassa?

Abstract

Opinnäytetyö käsittelee Luonto-Liiton Uudenmaan piirin leiritoimintaa ja siinä selvitettiin, mikä ‎pitää nuoria mukana Luonto-Liiton toiminnassa. Toisaalta pyrittiin selvittämään, mikä saattaa viedä ‎pois toiminnasta. Tuloksista ei voi tehdä koko Suomea koskevia johtopäätöksiä, sillä tutkimus ‎tehtiin Etelä-Suomessa. ‎

Opinnäytetyössä käsitellään harrastuksia ja harrastusmotiiveja ja erityisesti luontoa harrastuksena. ‎Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että nuorilta puuttuvat selkeät ydinarvot ja että nuorten ‎arvot ovat koventuneet. Arvot ja asenteet vaikuttavat osaltaan myös nuorten harrastuneisuuteen. ‎Opinnäytetyö keskittyy ikäryhmään, jossa harrastukseen sitoutuneisuus laskee. Motiiviluokituksen ‎avulla voidaan arvioida, miksi lapset ja varhaisnuoret harrastavat. Toisaalta nuorten harrastuksille ‎leimallista on harrastuksista poisjääminen eli drop out. ‎

Työssä käytettiin laadullisia ja määrällisiä tutkimusmenetelmiä. Määrällistä menetelmää käytettiin ‎laadullisen tutkimusstrategian tukena. Kysely leiriläisille (n=71) oli rakennettu helpoksi ja ‎nopeaksi vastata. Tuloksia saatiin kolmesta eri kohderyhmästä: 1) varhaisnuorilta, 2) muilta ‎leiriläisiltä ja 3) ohjaajilta. Varhaisnuoret (n=17) olivat iältään 12—14-vuotiaita ja kaikille ‎leiriläisille tehtyyn kyselyyn (n=71) vastanneet olivat iältään 7—15-vuotiaat. Vaikka iällisesti ‎lastenleirin vanhimmat ja nuortenleirin nuorimmat olivat samanikäisiä, olivat ajatukset nuor-‎tenleiristä lastenleirin vanhimmilla kuitenkin huomattavasti lastenleiristä eroavia. Kolmannes ‎leirikyselyyn vastanneista oli iältään kahdeksan vuotiaita. Suurin osa eli lähes 49 % vastanneista oli ‎ensimmäistä kertaa leirillä. Ohjaajien vastausprosentti oli 75 %. Naisia vastanneista oli 2/3 ja mie-‎hiä 1/3.‎

Varhaisnuorten haastatteluiden tuloksena kävi ilmi, että tytöt pitivät siirtymistä lastenleireiltä ‎nuorten leireille hyvänä asiana ja että ohjaajien tuki ja mukana olo koettiin hyväksi. Poikien ‎mielestä nuortenleirillä ohjaajat antoivat enemmän vastuuta, joka koetaan tarpeelliseksi. ‎Leiriläisille suunnatussa kyselyssä kolme suosituinta ohjelmaa leirillä olivat askartelu (vastanneista ‎‎21 %), retket (20 %) ja ulkoilu ja liikunta (18 %). Vastanneiden (25 %) mielestä ulkoilussa ja ‎retkissä parasta on yhdessä tekeminen. Kuitenkin poikien haastatteluista kävi ilmi, että ohjelma ‎koettiin usein liian lapselliseksi, ohjaajat koettiin lapsellisiksi tai varhaisnuoret kokivat heitä ‎kohdeltavan kuin lapsia. Varhaisnuoria koskevaan kyselyyn vastanneet ohjaajat kokivat syiksi ‎varhaisnuorten toiminnanlopettamiseen muun muassa lapsekkuuden ohjelmassa, sen, että leireillä ‎ei tule enää mitään uutta, joka motivoisi sekä katu-uskottavuuden puuttumisen leiritoiminnasta. ‎

Tulosten pohjalta Luonto-Liitto ry:n leiritoimintaa voitaisiin kehittää seuraavasti: retkien lisääminen, ‎yhdessä olemisen sekä toiminnan lisääminen, vastuun ja haasteellisuuden lisääminen, mainonnan ‎tehostaminen, varhaisnuorten oman leirin järjestäminen, katu-uskottavuuden lisääminen ‎ympäristö- ja luontoasioissa sekä palautteen tehokkaampi hyödyntäminen.‎

Nature as a hobby among preadolescents – what keeps them going?

The aim of the study was to interview preadolescents and to study, what keeps preadolescents in ‎nature activity. The thesis focused on Luonto-Liitto’s camp activity. The aim was also to find out ‎which might be the reason to leave the activity. The results cannot be generalized, because the ‎study was done in Southern Finland. ‎

The thesis handles hobbies and hobby motives and especially nature as a hobby. Earlier studies ‎have shown that young people are missing the main values of theirs lives and that the values are ‎harsher that before. The values and attitudes can influence hobbyism. The thesis focuses on an ‎age group in which the commitment to hobbies decreases. By motive classification one can assess ‎why preadolescents are interested in hobbies. On the other hand preadolescents’ hobbying is ‎characterized by dropping out. ‎

Both qualitative and quantitative methods were used. In the beginning the idea was to use only ‎interview method. However, questionnaires were also used. Thus the quantitative study was ‎conducted to support qualitative part. The questionnaire for the children (n=71) was made easy to ‎answer. The results were obtained from three different focus groups, i.e. (i) the preadolescents ‎between age 12 and 14 (n=17) of whom some 65 % were girls, (ii) the other children from the ‎camps, of whom some 60 % were girls and (iii) the camp counsellors. The majority, i.e. 49 % of ‎respondents, were first time campers. Two thirds of the camp counsellors were female and one ‎third were male.‎

The girls regarded that the youngsters’ camp as a good choice, after the children’s camp. ‎Although the oldest participants in the children’s camps were of the same age as the youngest ‎participants in the youngster’s camp, their differences in thinking of camp was radically different. ‎The support of the camp counsellors were considered important. The boys thought that the camp ‎counsellors gave responsibility which was good. The three most popular activities in the camps ‎were handicrafts (21 %), excursions (20 %) and outdoor activities (18 %). One fourth of the ‎respondents regarded “to do together” as the best activity. ‎

The interviewed boys considered that the programme and camp counsellors were childish, they ‎felt that the camp counsellors treated them as children. On the basis of the questionnaire for camp ‎counsellors, the main reasons for preadolescents to quit the activity, among other things, were ‎childish programme; that the programme did not give anything new to the preadolescents, and ‎lack of credibility.‎

The suggestions to improve Luonto-Liitto’s camp activity include the following: more trips, doing ‎more together, giving more responsibility to the preadolescents and giving more challenge, ‎optimizing the advertising, organizing a preadolescents’ own camp and optimizing utilisation of ‎feedback.‎