Kotona tapahtuvaan asentohoitoon sitoutuminen verkkokalvokirurgisen potilaan kokemana
Latva-Mäenpää, Jaana; Aho, Päivi (2013)
Latva-Mäenpää, Jaana
Aho, Päivi
Laurea-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303083120
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303083120
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata asentohoitoa vaativien verkkokalvokirurgisten potilaiden käsityksiä sitoutumisestaan postoperatiiviseen asentohoitoonsa kotona sekä hoitoon sitoutumiseen vaikuttavia tekijöitä. Työn tavoitteena on tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan kehittää verkkokalvokirurgisten potilaiden potilasohjausta kotona tapahtuvaan asentohoitoon sekä tukea potilaita hoitoon sitoutumisessa.
Verkkokalvoleikkauksissa silmä täytetään usein kaasulla, joka tukee verkkokalvoa paikalleen sisältäpäin. Tästä toimenpiteestä johtuen potilas joutuu leikkauksen jälkeen toteuttamaan asentohoitoa kotona. Asentohoito on ajoittain vaativaa ja edellyttää potilaan oman sitoutumisen lisäksi laadukasta potilasohjausta. Opinnäytetyön toivotaan antavan erilaisia näkökulmia verkkokalvokirurgisten potilaiden ohjaukseen.
Työ toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena empiirisenä tutkimuksena, jonka aineisto tuotettiin teemahaastattelumenetelmällä yksilöhaastatteluina ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Työtä varten haastateltiin yhdeksää verkkokalvokirurgista potilasta loka-marraskuussa 2012 leikkauksen jälkeisen kontrollikäynnin yhteydessä Hyksin silmä-korvasairaalan verkkokalvokirurgisessa yksikössä. Haastattelun teemat muodostettiin teoriatiedon sekä tutkimuskysymysten perusteella. Analyysivaiheessa aineisto jaettiin tutkimuskysymyksittäin ja jokaisen tutkimuskysymyksen alla aineisto käsiteltiin teemoittain.
Pelko näön menettämisestä sekä pelko uusintaleikkauksesta sai verkkokalvokirurgiset potilaat toteuttamaan asentohoitoa. Erilaiset toiminnalliset aktiviteetit sekä säännöllisen päivärytmin luominen auttoivat potilaita toteuttamaan asentohoitoa. Omalla asennoitumisella potilaat pystyivät vaikuttamaan asentohoidon toteutumiseen ja hoitoon sitoutumiseen. Asentohoidosta aiheutuneet fyysiset ongelmat ilmenivät lievästä epämukavuuden tunteesta voimakkaisiin särkytiloihin ja uniongelmiin. Psyykkiset ongelmat olivat erilaisia pelkoja ja huolta paikallaan olon seurauksista. Omaisilta ja ystäviltä sekä hoitohenkilökunnalta saatuun tukeen potilaat olivat yleisesti tyytyväisiä. Lääkäriltä potilaat eivät kokeneet aina saaneensa riittävästi tukea. Asentohoito-ohjausta potilaat saivat pääasiassa leikkauksen jälkeen hoitohenkilökunnalta. Jonkin verran potilaat saivat myös kirjallista ja audiovisuaalista ohjausta. Tiedon saanti koettiin pääasiassa riittäväksi. Parasta mahdollista potilasohjausta tulosten mukaan on konkreettinen, tarkka ja informatiivinen ohjaus hyvässä vuorovaikutuksessa, jota täydentää selkeä kirjallinen ja audiovisuaalinen materiaali.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää verkkokalvokirurgisten potilaiden hoitotyössä verkkokalvokirurgisessa yksikössä, kehitettäessä uusia verkkokalvokirurgisten potilaiden ohjaus-menetelmiä sekä tuettaessa potilaita hoitoonsa sitoutumisessa.
Verkkokalvoleikkauksissa silmä täytetään usein kaasulla, joka tukee verkkokalvoa paikalleen sisältäpäin. Tästä toimenpiteestä johtuen potilas joutuu leikkauksen jälkeen toteuttamaan asentohoitoa kotona. Asentohoito on ajoittain vaativaa ja edellyttää potilaan oman sitoutumisen lisäksi laadukasta potilasohjausta. Opinnäytetyön toivotaan antavan erilaisia näkökulmia verkkokalvokirurgisten potilaiden ohjaukseen.
Työ toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena empiirisenä tutkimuksena, jonka aineisto tuotettiin teemahaastattelumenetelmällä yksilöhaastatteluina ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Työtä varten haastateltiin yhdeksää verkkokalvokirurgista potilasta loka-marraskuussa 2012 leikkauksen jälkeisen kontrollikäynnin yhteydessä Hyksin silmä-korvasairaalan verkkokalvokirurgisessa yksikössä. Haastattelun teemat muodostettiin teoriatiedon sekä tutkimuskysymysten perusteella. Analyysivaiheessa aineisto jaettiin tutkimuskysymyksittäin ja jokaisen tutkimuskysymyksen alla aineisto käsiteltiin teemoittain.
Pelko näön menettämisestä sekä pelko uusintaleikkauksesta sai verkkokalvokirurgiset potilaat toteuttamaan asentohoitoa. Erilaiset toiminnalliset aktiviteetit sekä säännöllisen päivärytmin luominen auttoivat potilaita toteuttamaan asentohoitoa. Omalla asennoitumisella potilaat pystyivät vaikuttamaan asentohoidon toteutumiseen ja hoitoon sitoutumiseen. Asentohoidosta aiheutuneet fyysiset ongelmat ilmenivät lievästä epämukavuuden tunteesta voimakkaisiin särkytiloihin ja uniongelmiin. Psyykkiset ongelmat olivat erilaisia pelkoja ja huolta paikallaan olon seurauksista. Omaisilta ja ystäviltä sekä hoitohenkilökunnalta saatuun tukeen potilaat olivat yleisesti tyytyväisiä. Lääkäriltä potilaat eivät kokeneet aina saaneensa riittävästi tukea. Asentohoito-ohjausta potilaat saivat pääasiassa leikkauksen jälkeen hoitohenkilökunnalta. Jonkin verran potilaat saivat myös kirjallista ja audiovisuaalista ohjausta. Tiedon saanti koettiin pääasiassa riittäväksi. Parasta mahdollista potilasohjausta tulosten mukaan on konkreettinen, tarkka ja informatiivinen ohjaus hyvässä vuorovaikutuksessa, jota täydentää selkeä kirjallinen ja audiovisuaalinen materiaali.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää verkkokalvokirurgisten potilaiden hoitotyössä verkkokalvokirurgisessa yksikössä, kehitettäessä uusia verkkokalvokirurgisten potilaiden ohjaus-menetelmiä sekä tuettaessa potilaita hoitoonsa sitoutumisessa.