Sairaanhoitajien kokemuksia varusmiesten puhelinneuvonnasta ja – ohjauksesta Kainuun Sosiaali- ja Terveyspalveluiden – kuntayhtymän Päivystyspalveluissa
Sarsila, Sirpa (2013)
Sarsila, Sirpa
Kajaanin ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303253622
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303253622
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä kuvaillaan Kainuun Sosiaali- ja terveydenhuollon – kuntayhtymän sairaanhoitajien kokemuksia varusmiesten puhelinneuvonnasta. Tavoitteena oli selvittää, miten varusmiesten puhelinneuvontaa voitaisiin kehittää. Tutkimustehtävänä oli koota sairaanhoitajien kokemuksia varusmiesten puhelinneuvonnasta ja – ohjauksesta. Varusmiesten puhelinneuvonta ja – ohjaus laajeni koko Suomea koskevaksi 2011, Dragsvikia ja Vekarajärveä lukuun ottamatta. Nämä palvelut ovat ainoat laatuaan koko Suomessa.
Teoreettinen viitekehys muodostui hoitotyön laatua koskevista asioista, jotka määräytyivät deduktiivisen päätte-lyn avulla. Hoitotyön laadun määrittelyyn kuuluvat esimerkiksi asiakkaan kohtelu, hoidon tarpeen arviointi, pää-töksentekokyky, eettisyys, asiantuntijuus ja asiantuntijuuden kehittäminen. Aineisto on kerätty tutustumalla puhelinneuvontaa tekevien sairaanhoitajien työskentelyyn. Puhelinneuvontaa ja – ohjausta tekevät sairaanhoitajat vastasivat sähköpostitse tapahtuvaan kyselyyn. Aineisto on analysoitu laadullisella sisällönanalyysimenetelmällä, yhdistäen aineistoluokitteluun teoreettinen viitekehys.
Yhteistyö nuorten kanssa koettiin pääsääntöisesti positiiviseksi, vaikkakin joukkoon mahtuu erilaisia asiakkaita. Varusmiesten puhelinneuvonnassa nopeus ja stressinsietokyky ovat tärkeitä ominaisuuksia. Palautejärjestelmän kehittäminen nousi selkeästi esille. Molemmin puolisen palautteen ansiosta voidaan toimintaa kehittää. Yksilöllisen lisäkoulutussuunnitelman laatiminen onnistuu tätä kautta. Nuoren kohtaamiseen ja nuorten ongelmiin liittyvästi haluttiin lisäkoulutusta.
Yhteistyön parantamiseksi säännölliset yhteiset palaverit varuskuntien terveysasemien kanssa ovat tarpeen. Soittojen porrastaminen antaisi mahdollisuuden keskittyä paremmin ohjaukseen ja neuvontaan, kuitenkin kii-reelliset soitot olisi huomioitava erikseen. Toimintaohjeiden selkeyttäminen Puolustusvoimain kouluttamille lääkintämiehille koettiin tärkeiksi. Osa hoitajista koki, että toimintaohjeiden muutoksista he saavat kiitettävästi tietoa. Tiedonkulun parantaminen varuskuntien terveysasemien ja puhelinneuvontaa ja – ohjausta tekevien hoitajien välillä liittyy palautteen saamiseen.
Jatkotutkimusaiheena voisi olla millaista terveyden- ja sairaanhoitoon liittyvää ohjausta nuoret varusmiesikäiset haluavat. Kyselyyn voisi sisältyä myös varusmiesikäisten terveys- ja elämäntapatottumuksista, liikuntatottumuksista, ryhmätyöhenkisyydestä ja sosiaalisen verkoston kartoittamista kuvaavat kysymykset.
Teoreettinen viitekehys muodostui hoitotyön laatua koskevista asioista, jotka määräytyivät deduktiivisen päätte-lyn avulla. Hoitotyön laadun määrittelyyn kuuluvat esimerkiksi asiakkaan kohtelu, hoidon tarpeen arviointi, pää-töksentekokyky, eettisyys, asiantuntijuus ja asiantuntijuuden kehittäminen. Aineisto on kerätty tutustumalla puhelinneuvontaa tekevien sairaanhoitajien työskentelyyn. Puhelinneuvontaa ja – ohjausta tekevät sairaanhoitajat vastasivat sähköpostitse tapahtuvaan kyselyyn. Aineisto on analysoitu laadullisella sisällönanalyysimenetelmällä, yhdistäen aineistoluokitteluun teoreettinen viitekehys.
Yhteistyö nuorten kanssa koettiin pääsääntöisesti positiiviseksi, vaikkakin joukkoon mahtuu erilaisia asiakkaita. Varusmiesten puhelinneuvonnassa nopeus ja stressinsietokyky ovat tärkeitä ominaisuuksia. Palautejärjestelmän kehittäminen nousi selkeästi esille. Molemmin puolisen palautteen ansiosta voidaan toimintaa kehittää. Yksilöllisen lisäkoulutussuunnitelman laatiminen onnistuu tätä kautta. Nuoren kohtaamiseen ja nuorten ongelmiin liittyvästi haluttiin lisäkoulutusta.
Yhteistyön parantamiseksi säännölliset yhteiset palaverit varuskuntien terveysasemien kanssa ovat tarpeen. Soittojen porrastaminen antaisi mahdollisuuden keskittyä paremmin ohjaukseen ja neuvontaan, kuitenkin kii-reelliset soitot olisi huomioitava erikseen. Toimintaohjeiden selkeyttäminen Puolustusvoimain kouluttamille lääkintämiehille koettiin tärkeiksi. Osa hoitajista koki, että toimintaohjeiden muutoksista he saavat kiitettävästi tietoa. Tiedonkulun parantaminen varuskuntien terveysasemien ja puhelinneuvontaa ja – ohjausta tekevien hoitajien välillä liittyy palautteen saamiseen.
Jatkotutkimusaiheena voisi olla millaista terveyden- ja sairaanhoitoon liittyvää ohjausta nuoret varusmiesikäiset haluavat. Kyselyyn voisi sisältyä myös varusmiesikäisten terveys- ja elämäntapatottumuksista, liikuntatottumuksista, ryhmätyöhenkisyydestä ja sosiaalisen verkoston kartoittamista kuvaavat kysymykset.