Sijaisperheet ja tuki - kokemuksia Kouvolasta

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli saada kokemusperäistä tietoa Kouvolan kaupungin sijaisperheiden saamasta tuesta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaista tukea sijaisperheet saavat Kouvolan kaupungilta ja miten perheet ovat kokeneet saamansa tuen. Lisäksi selvitettiin sijaisperheiden toiveita ja kehittämisehdotuksia heidän työnsä tukemiseksi. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkimus. Teoriaosuus koostuu lastensuojelulain ja perhehoitajalain sijaishuollolle ja perhehoidolle määrittelemistä viitekehyksistä. Teoriaosuudessa esitellään lyhyesti sijaisperheiden valmennusta sekä perhehoidon tukimuotoja. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla viittä sijaisperhettä, joihin Kouvolan kaupunki on sijoittanut huostassa olevia lapsia. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoidun teemahaastattelun menetelmällä. Aineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysia ja teemoittelua. Tutkimustulosten mukaan sijaisperheet kaipaavat sosiaalityöntekijöiltä lisää tukea, varsinkin aikaa ja yhteydenottoja. Perheiden toiveena on saada jakaa ajatuksia ja kokemuksia lapsen sosiaalityöntekijän kanssa muulloinkin kuin lasta koskevan asiakassuunnitelman yhteydessä. Kaikilla perheillä oli kokemus siitä, että sosiaalityöntekijät ovat kiireisiä eikä heitä haluta kuormittaa turhilla yhteydenotoilla. Osa perheistä kertoi, että sosiaalityöntekijän saa kiinni silloin, kun tarvitsee apua sijoitetun lapsen asioissa, mutta osa koki, etteivät sosiaalityöntekijät vastaa soittopyyntöihin eivätkä sähköposteihin. Sosiaaliohjaajan rooli suhteessa sijaisperheisiin oli useimmille perheille epäselvä. Perheet olivat tyytyväisiä saamaansa työnohjaukseen. Ne toivoivat myös lisää koulutusta, yhteisiä viikonloppuja muiden sijaisperheiden kanssa sekä vertaistukiryhmää lapsille. Tutkimus nosti esille sosiaalityöntekijän ja sosiaaliohjaajan roolien selkiyttämisen tärkeyden. Jatkotutkimusaiheeksi nousee perhehoidon tiimin näkemys sijaisperheille annettavasta tuesta sekä vertaistuen kehittäminen.

The purpose of the thesis was to obtain empirical knowledge about the support granted to foster families in the City of Kouvola. The objective of the study was to find out what kind of support the families have received from Kouvola, and how the families have regarded it. The study is qualitative. The theory section of the thesis consists of the laws concerning child protection and private care providers. It also briefly introduces the training of foster families and different forms of support for private care. The data was gathered from interviews done with five foster families caring for children in custody in Kouvola. The interviews were done using semi-structured thematic interviews. The data was analysed using a data-based content analysis and thematisation. According to the study, foster families wish for more support from social workers in the form of more time and frequent contacts with the foster families. The interviewees were content with the supervision of work they had received, but expressed wishes for increased training, more shared weekends with other foster families, and for a peer support group for the children. The study highlighted the importance for clarifying the roles of the social worker and the social instructor. Further study topics include the private care team’s vision on the allowance granted for foster families, and the development of peer support.