SALPA-JUKOLAN VAIKUTUS KILPAILUALUEEN METSÄTALOUSMAAHAN
Hautamäki, Niina (2013)
Hautamäki, Niina
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304174557
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304174557
Tiivistelmä
Erikokoisia suunnistustapahtumia järjestetään useita vuosittain eri puolilla Suomea, hyvin erilaisissa maastoissa. Jokaisen tapahtuman taustalla on kuitenkin suunnistusseurojen ja paikallisten maanomistajien yhteistyö. Tämä yhteistyö on elintärkeää suunnistajille – ilman maanomistajien lupaa tapahtumia ei voitaisi järjestää.
Yksi maailman suurimmista suunnistuskilpailuista on Jukolan viesti. Se on yleisnimitys suunnistusviestikilpailulle, jossa miehet kilpailevat 7-osuuksisessa Jukolan viestissä ja naiset 4-osuuksisessa Venlojen viestissä. Yhteensä osallistujia on jo noin 15 000.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia metsätalousmaan vaurioitumista ja kulumista kilpailussa ja palautumisen alkamista kilpailun jälkeen. Tavoitteena oli saada lisää hyödyllistä tietoa maanomistajille ja suunnistusseuroille. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että kilpailumaasto vaurioitui voimakkaasti suppealta pinta-alalta. Suurin osa maaston kasvillisuudesta ja maaperästä säilyi kuitenkin lähes vaurioitumattomana. Rastipisteiden lähiympäristö ja suunnistajien muodostamien kulku-urien kasvillisuus vaurioitui selkeästi, ja maaperä oli osittain paljastunut useilla urilla.
Kasvukauden päätteeksi inventoitiin maaston palautumisen alkamista. Lähes kaikilla kohteilla kasvillisuus oli alkanut palautua. Parhaiten palautuminen oli alkanut tuoreilla ja kuivahkoilla kankailla ja heikoimmin kalliomaalla, kosteikoilla ja rinteessä.
Yksi maailman suurimmista suunnistuskilpailuista on Jukolan viesti. Se on yleisnimitys suunnistusviestikilpailulle, jossa miehet kilpailevat 7-osuuksisessa Jukolan viestissä ja naiset 4-osuuksisessa Venlojen viestissä. Yhteensä osallistujia on jo noin 15 000.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia metsätalousmaan vaurioitumista ja kulumista kilpailussa ja palautumisen alkamista kilpailun jälkeen. Tavoitteena oli saada lisää hyödyllistä tietoa maanomistajille ja suunnistusseuroille. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että kilpailumaasto vaurioitui voimakkaasti suppealta pinta-alalta. Suurin osa maaston kasvillisuudesta ja maaperästä säilyi kuitenkin lähes vaurioitumattomana. Rastipisteiden lähiympäristö ja suunnistajien muodostamien kulku-urien kasvillisuus vaurioitui selkeästi, ja maaperä oli osittain paljastunut useilla urilla.
Kasvukauden päätteeksi inventoitiin maaston palautumisen alkamista. Lähes kaikilla kohteilla kasvillisuus oli alkanut palautua. Parhaiten palautuminen oli alkanut tuoreilla ja kuivahkoilla kankailla ja heikoimmin kalliomaalla, kosteikoilla ja rinteessä.