Tyypin 1 diabetesta sairastavan lapsen ja hänen perheensä arjessa selviytyminen
Nurminen, Laura; Kolis, Sini; Salenius, Annukka; Aitolehti, Tuua (2009)
Nurminen, Laura
Kolis, Sini
Salenius, Annukka
Aitolehti, Tuua
Laurea-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912047093
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912047093
Tiivistelmä
Opinnäytetyö oli toiminnallinen sekä tutkimuksellinen. Opinnäytetyössä tarkoituksena oli toteuttaa Maailman diabetespäivä risteilyllä teemahaastattelu diabetesta sairastavien lasten perheille sekä suunnitella ja toteuttaa risteilylle osallistuneille lapsille kaksi toiminnallista pajaa. Kvalitatiivisella teemahaastattelulla toteutetun tutkimuksen tarkoitus oli kuvata 1 tyypin diabetesta sairastavan lapsen ja hänen perheensä arjessa selviytymistä. Teemahaastattelun tavoitteena oli kuvata arjessa selviytymistä niin emotionaalisella tasolla kuin myös konkreettisina arjen muutoksina, selvittäen mitkä asiat tukevat perheiden arjessa selviytymistä. Toiminnallisen osuuden tarkoituksena oli suunnitella ja toteuttaa toiminnalliset pajat. Toiminnallisen osuuden tavoitteena oli havainnoida diabetesta sairastavan lapsen ja hänen perheensä suhtautumista sairauteen sekä havainnoida kuinka sairaus näkyi perheen sisäisessä vuorovaikutuksessa.
Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin 1 tyypin diabetesta, sen hoitoa, sairauden kokemista ja diabeteksen hoidon eri tukimuotoja jotka tukevat perheen arjessa selviytymistä. Opinnäytetyön tutkimuksellisen ja toiminnallisen osuuden suunnittelussa ja toteutuksessa tehtiin yhteistyötä Diabetesliiton Länsi-Suomen aluetoimikunnan aluesuunnittelijan kanssa.
Opinnäytetyön tulosten perusteella selvisi, että diabetesta sairastavien lasten kanssa tulee olla tarkkaavaisempi lapsen voinnin suhteen. Lapset itse tunnistavat sairauteensa liittyvät oireet ja hallitsivat sairauden hoidon edellyttämän tietotaidon. Diabetesta sairastava lapsen ja hänen perheensä arjessa selviytymistä tuki erityisesti hyvä tukiverkosto. Selviytymiseen vaikuttivat paljon vanhempien kokemat tunteet lapsen sairastumisesta. Lapset itse kokivat sairautensa pääosin myönteisesti, riippumatta vanhempien tunteista. Tuloksista myös selvisi, että hoitotasapainon säilyttäminen koettiin erittäin haasteellisena osana arkea. Vanhempien mukaan lapsen diabetes on tuonut mukanaan strukturoidumpaa arkea, mikä koettiin positiivisena.
Teemahaastatteluaineisto oli melko suppea. Haastateltavat antoivat silti hyvin samansuuntaisia vastauksia. Tämä osoitti osaltaan tutkimuksen reliaabelisuutta. Opinnäytetyön toiminnallisen osuuden kokonaisuudesta saatiin suullisesti kiitettävää palautetta. Hoitohenkilökunta voisi hyödyntää saatuja tuloksia hoidon ohjauksessa, sillä perheen tuen tarve todettiin tutkimuksen mukaan olevan oleellisin osa hoidon onnistumisessa. Tunteiden käsittelyyn tarvittaisiin myös tukea.
Jatkossa olisi hyvä tutkia isien huomioimista ja osuutta diabetesta sairastavan lapsen hoidossa. Mielenkiintoista olisi myös kartoittaa perheiden tarvetta saada ohjausta kotikäyntien muodossa.
Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin 1 tyypin diabetesta, sen hoitoa, sairauden kokemista ja diabeteksen hoidon eri tukimuotoja jotka tukevat perheen arjessa selviytymistä. Opinnäytetyön tutkimuksellisen ja toiminnallisen osuuden suunnittelussa ja toteutuksessa tehtiin yhteistyötä Diabetesliiton Länsi-Suomen aluetoimikunnan aluesuunnittelijan kanssa.
Opinnäytetyön tulosten perusteella selvisi, että diabetesta sairastavien lasten kanssa tulee olla tarkkaavaisempi lapsen voinnin suhteen. Lapset itse tunnistavat sairauteensa liittyvät oireet ja hallitsivat sairauden hoidon edellyttämän tietotaidon. Diabetesta sairastava lapsen ja hänen perheensä arjessa selviytymistä tuki erityisesti hyvä tukiverkosto. Selviytymiseen vaikuttivat paljon vanhempien kokemat tunteet lapsen sairastumisesta. Lapset itse kokivat sairautensa pääosin myönteisesti, riippumatta vanhempien tunteista. Tuloksista myös selvisi, että hoitotasapainon säilyttäminen koettiin erittäin haasteellisena osana arkea. Vanhempien mukaan lapsen diabetes on tuonut mukanaan strukturoidumpaa arkea, mikä koettiin positiivisena.
Teemahaastatteluaineisto oli melko suppea. Haastateltavat antoivat silti hyvin samansuuntaisia vastauksia. Tämä osoitti osaltaan tutkimuksen reliaabelisuutta. Opinnäytetyön toiminnallisen osuuden kokonaisuudesta saatiin suullisesti kiitettävää palautetta. Hoitohenkilökunta voisi hyödyntää saatuja tuloksia hoidon ohjauksessa, sillä perheen tuen tarve todettiin tutkimuksen mukaan olevan oleellisin osa hoidon onnistumisessa. Tunteiden käsittelyyn tarvittaisiin myös tukea.
Jatkossa olisi hyvä tutkia isien huomioimista ja osuutta diabetesta sairastavan lapsen hoidossa. Mielenkiintoista olisi myös kartoittaa perheiden tarvetta saada ohjausta kotikäyntien muodossa.