Sinimailasen menestyminen ja talvehtiminen Pohjois-Karjalassa

Abstract

Luonnonmukaisessa tuotannossa pyritään omavaraisuuteen ja esimerkiksi luonnonmukaisessa tuotannossa ei käytetä kemiallisia lannoitteita tai – kasvinsuojeluaineita. Näin ollen nurmilohkoille on järkevää harkita sellaisia lajikkeita, jotka ovat omavaraisia typpilannoituksen osalta, eli nämä kasvit ovat typensitoja kasveja. Typensitojakasvit sitovat itseensä ja maahan typpeä, kasveille käyttökelpoiseen muotoon, jopa enemmän kuin ne itse tarvitsevat yhden kasvukauden aikana.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka Yhdysvalloissa ja Euroopassa jo pitkään viljelty sinimailanen menestyisi pohjoiskarjalaisilla lohkoilla että pitkästä talvesta. Tutkimuksen aineisto kerättiin kasvukausien 2011 ja 2012 aikana Kiteen Koivikolle perustetulta koelohkolta. Kokeessa oli mukana viisi Suomeen tuotavaa sinimailaslaji-ketta; Pondus, Juurlu, Derby, Creno ja Verko. Aineistoa tutkittiin selvittämällä keskiarvoja ja hyödyntämällä varianssianalyysiä satoisuuserojen arvioinnissa.

Koelohko oli ominaisuuksiltaan sinimailasen kasvuvaatimuksien edellyttämä. Viljeltäessä pelkästään sinimailasta peltolohkolla riittävä kylvömäärä on 15 - 20 kg/ha. Luonnonmukaisissa olosuhteissa puhdistusniiton merkitys on suuri heti ensimmäisenä kasvukautena. Kaikki lajikkeet selviytyivät talvesta ja suurempi merkitys tässä kokeessa vaikutti olevan pellon muodolla ja kasvuston pituudella ennen talven tuloa. Sinimailaslajikkeiden sadoissa havaittiin eroja. Parhain kuiva-ainesato oli Creno- lajikkeella, n. 5 100 kg/ha, kun muiden lajikkeiden sadot jäävät reilusti alle 5 000 kg/ha. Kuitenkaan sinimailaslajikkeiden satojen ero ei ollut tilastollisesti merkittävä.

Organic production is aiming to self-sufficiency where chemical fertilizers or chemical plant protection products are not used therefore; it makes sense to choose such segments of the grass varieties that are self-sufficient in nitrogen fertilization, the plants which are nitrogen-fixing crops. These nitrogen-fixing crops are binding nitrogen compounds more than they actually need during the growing season and fertilizing the soil.

The purpose of the study is to find out how alfalfa survives Finnish winter in the fields of North Karelia. Alfalfa has been cultivated in the United States and Europe for ages. Research material was collected in growing seasons 2011 and 2012 in analysis area in Kitee, Koivikko. There were also five imported varieties of alfalfa in this investigation: Pondus, Juurlu, Derby, Creno ja Verko. The material was examined by determining the average values and by taking advantage of the differences in yield-interpretation with the analysis of variance.

The research area met the needs of growth requirements of alfalfa. If only alfalfa was cultivated, the enough number of alfalfa seed is 15 - 20 kg/hectare. In organic farming, cleaning the mowing conditions is of great importance already from nitrogen-fixing crop at the first growing season. All varieties survived winter. A larger role in the experiment seemed to be the shape of the field and the length of the crop before the winter comes. Differences were found in hundreds of varieties of alfalfa. The best dry-matter yield was at Creno- variety about 5 100 kg/hectare, when other varieties yields remain well below the 5 000 kg/hectare. However, the difference in yield of alfalfa va-rieties was not statistically significant.