Pelisuunnittelu ja tarinankerronta : case: Metsä

Abstract

Tarinat ovat aina kiehtoneet ihmismieltä. Leirinuotiolla kerrotut tarinat ovat muuttuneet runouden, näytelmän ja kirjallisuuden kautta elokuviksi, laajentaen aina tarinankerrontamuotojen kirjoa. Näiden perinteisiksi miellettyjen medioiden rinnalle on noussut viime vuosikymmenien aikana uusi media: videopelit. Ikimuistoiset tarinat voidaan kertoa hyvin monin eri sanoin ja tavoin, ja tässä opinnäytetyössä tutkitaan sitä minkälaisia mahdollisuuksia videopeleillä tarinankerronnassa on, ja kuinka ne eroavat perinteisistä tarinamuodoista. Perinteistä tarinamuotoa täydellisesti noudattavissa peleissä pelaajalla ei ole valtaa vaikuttaa tarinan tapahtumiin tai juonenkäänteisiin, vaan ne kaikki tuodaan pelaajan koettavaksi tietyssä järjestyksessä. Täsmälleen tällaisia pelejä ei juurikaan ole, sillä täysin hallitussa kokemuksessa on menetetty pelille ominainen interaktiivisuus. Videopelin rakenne on luotava taidokkaasti tarinaan yhdistäen, jotta kokonaisuus on toimiva. Nykyaikana pelit ovat moniulotteisia ja eräs suuntaus jota monet suuret peliyhtiöt ajavat, on pelaajan täydellinen vapaus pelimaailmassa. Kukin tarinankerronnan muoto omaa omat haasteensa. Toisin kuin näyttämötaiteessa, kirjallisuudessa ja elokuvassa, peleissä tarinan tarkkailija ei ole pelkkä sivustakatselija, vaan osallistuu pelaajana aktiivisesti etenemiseen. Opinnäytetyössä käsitellään tätä lineaarisen tarinallisuuden ja pelimaailman vapauden suhdetta.

This Bachelor's thesis deals with storytelling in video games. It examines the bal-ancing between traditional storytelling and player-driven gameplay, and the simi-larities and differences between storytelling mediums in general. Stories have always fascinated the human mind. From the beginnings of times, tales and legends have been told at firecamps. Those times of word-of-mouth sto-rytelling has expanded to many cultural forms such as fictional literature, drama, sitcoms, film, and nowadays to the newcomer in storytelling media: video games. Storytelling as a medium is a huge area to study, and it includes many different shapes and forms, each with their own strengths and flaws, and video games make no difference. What novels can give in describing the feelings and emotions of characters and developing a deep background as the story progresses, is very dif-ficult to achieve in films. Films, on the other hand, can show people stunning views or immersive or dramatic scenes, which are impossible in novels, and fairly difficult in drama. Video games have similar possibilities as films to show visual effects, but they also have the possibility to create much longer stories than movies or television, allowing the growing of relationships between the game characters and the player and thereby giving player a chance to actually care about the outcome of the story. Video games have one remarkable trait which separates them quickly from the other media: interactivity. That is the aspect which makes them so unique. Giving away the full control of unfolding the story, the game designer provides the play-ers with a strong feeling of connection between the resolving of story plots and the player itself. The more control the player has, the more difficult the writing process of the game is. When the writer is no more in control of the pacing of sto-ry elements, it is always easier for the story to cease to keep the flow on. To use all the rules learned along the way in studying of this subject, a video game called Metsä was created. It was done as team work by three students. My part of the case was the storytelling and game design.