Nuorten asenteet kehitysmaiden köyhyyttä ja kehitys-apua kohtaan

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää toisella asteella opiskelevien nuorten asenteita kehitysmaiden köyhyyden syistä sekä kehitysavun merkittävyydestä. Nuorten asenteet ovat tärkeitä, sillä he ovat tulevia veronmaksajia, jotka antavat äänensä kehitysavun määrän ja laadun puolesta. Mielipiteet vaikuttavat auttamisen laatuun ja siihen, miten tärkeänä auttaminen koetaan.

Koulut voivat tutkimuksen pohjalta arvioida opetuksen kattavuutta kehitysmaiden osalta ja miettiä mahdollisia toimenpiteitä kehitysmaa- ja kehitysaputietouden lisäämiseksi. Myös kan-salaisjärjestöjen olisi hyvä tietää, miten nuoria voisi motivoida olemaan aktiivisempia auttamisen suhteen.

Tutkimus toteutettiin empiirisenä kvantitatiivisena kyselytutkimuksena. Perusjoukkona oli Keravan alueen toisen asteen opiskelijat, joita haastateltiin Keuda ammattiopistosta sekä Keravan lukiosta. Otoskooksi kertyi 121 opiskelijaa.

Nuorten uskomuksia selvitettiin köyhyyden syitä kuvaavien väittämien avulla, jotka kuvailivat yleisimpiä köyhyyden selityksiä. Suurimman kannatuksen nuorten keskuudessa sai sosiaalinen kohtalo syytös, joka viittaa ulkoisiin fatalistisiin tekijöihin, kuten sairaudet, huono maaperä ja ilmasto sekä mahdollisuuksien puute. Rakenteelliset selitykset saivat myös suosiota vastaajien keskuudessa. Toiseksi tärkeimpänä selityksenä köyhyydelle tuli kehitysmaiden sisäiset rakenteelliset syyt, kuten korruptoitunut hallitus ja demokratian puute. Kolmanneksi syyksi nousivat ulkoiset rakenteelliset selitykset kuten kansainvälinen hyväksikäyttö. Yksilön henki-lökohtainen epäonni sai myös korkean kannatuksen köyhyyden syitä tutkittaessa. Henkilökohtaisia ominaisuuksia, kuten älykkyyttä tai ahkeruutta kuvaavat väitteet saivat vähiten kannatusta.

77 prosenttia vastaajista tunnisti kehitysavun käsitteen ja yli 40 prosenttia oli sitä mieltä, ettei koulusta saatu kehitysmaatietous ole riittävää. Nuorilla on vankka uskomus siihen, että yksilönä voi vaikuttaa ja avunanto koettiin tärkeänä. Vastuun auttamisesta miellettiin kuitenkin olevan muilla tahoilla kuin itsellä, ja lähes 70 prosenttia epäili avun olevan tehotonta ja varojen joutuvan vääriin käsiin. Myös Reilun kaupan toiminnan eettisyyttä kohtaan oltiin epäileväisiä.

Enemmistö koki, etteivät kehitysmaiden olot koske heitä ja ne miellettiin oman elämän ulko-puolisiksi asioiksi. Kysymys siitä, pitäisikö avun olla pääosin humanitääristä apua, jakoi vastaajien mielipiteet. Vain 15 prosenttia nuorista ilmoitti osallistuneensa kehitysapua harjoittavan järjestön toimintaan, ja suosituin osallistumisen muoto oli rahan lahjoitus.

Young People's Attitudes towards Poverty in Developing Countries and Development Aid

The objective of this thesis was to clarify the second-level students’ common beliefs about poverty in developing countries, as well as the significance of development aid. Young people’s attitudes are important, because they are the future taxpayers, who give their votes for the quantity and quality of the development aid. Opinions are related to the perceived importance and quality of the aid.

Based on this research schools will be able to evaluate the coverage of the education given concerning developing countries and think of the possible actions that should be taken in order to increase the awareness of the youth. Also for Non-Governmental Organizations it would be good to know how to motivate young people to be more active in helping developing countries.

The study was implemented as an empirical quantitative survey. The population was the second-level students from the Kerava area. The sample was taken from Keuda vocational school (Kerava) and Kerava’s high school. The sample size became 121 students.

Young people’s beliefs were investigated using statements that described the most common explanations of poverty. The most popular one of them was the social fate, which refers to external fatalistic factors, such as diseases, poor soil and climate, and lack of opportunities. Structural explanations were also popular among the respondents. The second most important explanation was the internal structural cause, such as corrupt governments and lack of de-mocracy. The third given explanation was the external structural cause, such as the global exploitation. The individual’s personal misfortune as a cause of poverty also received high support from the respondents. Personal qualities such as intelligence or diligence were not seen as the cause of poverty.

77 percent of the respondents recognized the term development aid and over 40 percent thought that the information the school gives about the developing countries was not sufficient. Young people have a strong belief that an individual can influence and the aid was felt to be important. However, the responsibility to assist was thought to lie with some other party and not with the individual. Almost 70 percent of the respondents suspected that the aid is ineffective and the assets are falling into the wrong hands. The respondents were skeptical also towards the ethics of Fair trade.

The majority thought that the conditions of the developing countries are not applying to one’s own life and they are perceived as external affairs. Should the development aid be mainly humanitarian aid was splitting the opinions. Only 15 percent of the respondents participated in organizations that engage in development aid. The most popular form of participation was to donate money.