Hoitajien kokemuksia välittömän vaarallisuuden strukturoidusta arvioinnista akuuttipsykiatrisella osastolla

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää teemahaastattelun avulla Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Peijaksen sairaalan akuuttipsykiatrisen osaston henkilökunnan kokemuksia välittömän vaarallisuuden strukturoidusta arvioinnista. Tavoitteena oli kartoittaa henkilökunnan omia kokemuksia strukturoidun arviointivälineen säännöllisestä käytöstä sekä niistä tekijöistä, jotka edistävät tai estävät arviointivälineen käyttöönottoa kliinisessä hoitotyössä. Opinnäytetyö liittyy Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin psykiatrian toimialan Mielen avain -hankkeeseen, jota tehdään yhteistyössä Laurea- ammattikorkeakoulun kanssa. Hankkeen tarkoituksena on kehittää mielenterveyshoitotyön laatua näyttöön perustuvan, kehittämishankkeissa tapahtuvan oppimisen avulla.

Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää. Tiedonkeruumenetelmänä toimi puolistrukturoitu teemahaastattelu ja aineiston analyysissä sisällönanalyysi. Teemahaastatteluihin osallistui kuusi akuuttipsykiatrisen osaston hoitajaa, joilla oli kuukauden kokemus välittömän vaarallisuuden arviointimittarin käytöstä. Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä tarkasteltiin aihetta väkivallan ennaltaehkäisyn näkökulmasta. Teoreettisen viitekehyksen muodostaa väkivalta, aggressiivisuus, psyykkisten sairauksien yhteys väkivaltaisuuteen, väkivallan ilmeneminen psykiatrisissa hoitoyksiköissä sekä väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisy psykiatrisissa hoitoyksiköissä.

Tulokset kuvastavat haastateltujen hoitajien kokemuksia välittömän vaarallisuuden arviointimittarin käytöstä osastolla. Mittarin käyttöönottoa edistävänä tekijänä nousivat esiin, että hoitajien mielestä vaarallisuudenarviointimittarikaavakkeen täyttö ei vienyt osastolla paljon aikaa ja henkilökuntaa oli aina riittävästi paikalla. Suurin osa hoitajista koki kaavakkeen helppokäyttöiseksi ja selkeäksi. Mittarin käyttöönottoa estäviksi tekijöiksi nousi hoitajien kokemuksien mukaan riittämätön perehdytys mittarin käyttöön, hoitajien omat asenteet ja tätä kautta mittarin hyödyttömyys sekä riittämätön raportointi mittarista saaduista tuloksista. Suurin osa hoitajista oli sitä mieltä, ettei mittarin käyttö lisännyt potilaiden havainnointia eikä vaarallisuuden ennaltaehkäisyä ja se koettiin lähinnä tilastollisesti hyödyllisenä. Hoitajat kokivat kuitenkin keskinäisen vuorovaikutuksen lisääntyneen jonkin verran mittarin käytön myötä.

Tulosten perusteella voidaan olettaa, että hoitajat kokivat mittarinkäytön olevan pääosin helppoa ja vähän aikaa vievää. Heistä suurin osa ei nähnyt mittarista olevan hyötyä vaarallisuuden ennaltaehkäisyssä osastolla, vaan kokivat mittarin lähinnä tilastollisesti merkittävänä. Hoitajat olisivat kaivanneet enemmän perehdytystä mittarin käyttöön liittyen sekä selkeät yhteiset toimintatavat.

Nurses’ experiences of structural evaluation of imminent danger on an acute psychiatric ward

This thesis examines the experiences of the staff on the acute psychiatric ward at Peijas Hospital that belongs to the Hospital District of Helsinki and Uusimaa. It aims to survey the nurses’ experiences of the regular use of a structural evaluation tool, and what factors either support or restrain the use of the evaluation tool in clinical nursing according to them. The thesis is part of the Key to the mind project of the Hospital District of Helsinki and Uusimaa, where Laurea UAS is a collaboration partner. The project aims to improve the quality of mental health services through development project-based learning.

This thesis applies qualitative research methods. Data acquisition was provided by semi-structured interview and data was analysed by content analysis. Six nurses working on the acute psychiatric ward took part in the interview, and they all had used the evaluation tool of imminent danger for one month. The theoretical part discusses the topic from the point of view of preventing violence, the context itself comprising violence, aggressiveness, the connection between a psychiatric disorder and tendency to violence, emerging of violence and preventing cases of violence at the psychiatric care unit.

The results represent the interviewed nurses' experiences of using the evaluation tool of imminent danger on the ward. The results show that filling the evaluation form was not too time-consuming, and that there was always enough staff present, which thus supports the use of the evaluation tool. Most nurses felt the form was simple and easy to use. Insufficient introduction to using the tool, nurses' individual attitudes and the consequential futility of the tool as well as insufficient reporting of collected results were seen as restraining factors. Most nurses felt that using the evaluation tool did not result in increased patient observation or preventing danger, and it was seen mostly as only statistically useful. However, the respondents felt that mutual interaction has improved since the introduction of the evaluation tool.

Based on the results it can be concluded that the nurses found the tool easy to use and it was not too time-consuming. The majority of nurses regarded the tool as mainly statistically important but with no actual role in preventing danger on the ward. The nurses wished to receive more information on how to use the tool in their work as well as clear common practices.