KUULUUKO LAPSEN ÄÄNI SUVELAN PÄIVÄKODISSA? : esiopetusikäisten lasten kokemuksia osallisuudesta
Nykänen, Niina (2013)
Nykänen, Niina
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305025968
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305025968
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Nykänen, Niina. Kuuluuko lapsen ääni Suvelan päiväkodissa? Esiopetusikäisten lasten kokemuksia osallisuudesta, kevät 2013, 66s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + lastentarhanopettajan virkakelpoisuus.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata esiopetusikäisten lasten kokemuksia omasta osallisuudestaan espoolaisessa Suvelan päiväkodissa sekä heidän toiveitaan päiväkodin toiminnalle. Espoon kaupunki laati vuonna 2011 varhaiskasvatusyksiköille lasten osallisuuden kriteerit sekä toimintaohjeet osallisuuden huomioimiseksi. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin lasten osallisuuden kokemuksia näiden kriteerien pohjalta. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, miten lapset kokevat osallisuutta päiväkodin arjessa, miten he voivat mielestään osallistua toiminnan suunnitteluun ja arviointiin, miten lapset näkevät aikuisen toiminnan osallisuuttaan mahdollistamassa, ja minkälainen olisi lasten toiveiden mukainen päiväkoti.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla ja saduttamalla Suvelan päiväkodin esiopetusryhmän lapsia. Tutkimukseen osallistui yhteensä yksitoista kuusivuotiasta lasta tammikuussa 2013. Aineiston analysointimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Aineistosta ilmeni, että lapset viihtyivät päiväkodissa ja omassa esiopetusryhmässään hyvin. Iloa päiväkodissa tuottivat eniten leikkiminen, ystävät ja jumppatuokiot. Ikävinä asioina lapset kokivat riitatilanteet lapsien kesken ja leikkien ulkopuolelle jäämisen. Lepohetken käytännöt saivat lapset esittämään kehittämisideoita. Lapset kokivat lepohetket ennen kaikkea liian pitkiksi.
Tutkimustulosten mukaan suurimmat vaikutuksenmahdollisuudet lapsilla oli vapaan leikin tilanteissa. He kokivat saaneensa päättää leikeistään, leikkipaikastaan ja ystävistään, mutta leikin kestosta sen sijaan päättivät aikuiset. Päiväkodin muun toiminnan lapset kokivat aikuisten suunnittelemaksi, eivätkä kokeneet ottaneensa suunnitteluun osaa. Lapset kokivat aikuisen olevan tukena ja läsnä lasten välisissä ristiriitatilanteissa sekä tarvitessaan lohdutusta tai läheisyyttä. Kuitenkaan kaikki eivät kokeneet, että aikuisilla olisi riittävästi aikaa tai kiinnostusta kuunnella heidän asioitaan.
Tutkimus osoitti, että leikki oli esiopetusikäisille tärkeintä toimintaa ja teoriatiedonkin mukaan olennainen tapa oppia. Leikkimisajan riittävä mahdollistaminen oli sekä esiopetussuunnitelmien esittämä tavoite että lasten oma toive. Perushoitotilanteiden haasteena oli yksilöllisten tarpeiden huomioiminen. Lasten ja aikuisten keskustelu ja käytäntöjen sekä sääntöjen yhteinen suunnittelu mahdollistaisivat lasten paremman sitoutumisen ja ymmärryksen toimintaa kohtaan. Lasten tulisi aina olla tietoisia siitä, miten heidän mielipiteensä ja aloitteensa vaikuttavat toimintaan ja sen suunnitteluun käytännössä.
Asiasanat: lapset, osallisuus, esiopetus, päiväkoti, varhaiskasvatus
Nykänen, Niina. Kuuluuko lapsen ääni Suvelan päiväkodissa? Esiopetusikäisten lasten kokemuksia osallisuudesta, kevät 2013, 66s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + lastentarhanopettajan virkakelpoisuus.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata esiopetusikäisten lasten kokemuksia omasta osallisuudestaan espoolaisessa Suvelan päiväkodissa sekä heidän toiveitaan päiväkodin toiminnalle. Espoon kaupunki laati vuonna 2011 varhaiskasvatusyksiköille lasten osallisuuden kriteerit sekä toimintaohjeet osallisuuden huomioimiseksi. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin lasten osallisuuden kokemuksia näiden kriteerien pohjalta. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, miten lapset kokevat osallisuutta päiväkodin arjessa, miten he voivat mielestään osallistua toiminnan suunnitteluun ja arviointiin, miten lapset näkevät aikuisen toiminnan osallisuuttaan mahdollistamassa, ja minkälainen olisi lasten toiveiden mukainen päiväkoti.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla ja saduttamalla Suvelan päiväkodin esiopetusryhmän lapsia. Tutkimukseen osallistui yhteensä yksitoista kuusivuotiasta lasta tammikuussa 2013. Aineiston analysointimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Aineistosta ilmeni, että lapset viihtyivät päiväkodissa ja omassa esiopetusryhmässään hyvin. Iloa päiväkodissa tuottivat eniten leikkiminen, ystävät ja jumppatuokiot. Ikävinä asioina lapset kokivat riitatilanteet lapsien kesken ja leikkien ulkopuolelle jäämisen. Lepohetken käytännöt saivat lapset esittämään kehittämisideoita. Lapset kokivat lepohetket ennen kaikkea liian pitkiksi.
Tutkimustulosten mukaan suurimmat vaikutuksenmahdollisuudet lapsilla oli vapaan leikin tilanteissa. He kokivat saaneensa päättää leikeistään, leikkipaikastaan ja ystävistään, mutta leikin kestosta sen sijaan päättivät aikuiset. Päiväkodin muun toiminnan lapset kokivat aikuisten suunnittelemaksi, eivätkä kokeneet ottaneensa suunnitteluun osaa. Lapset kokivat aikuisen olevan tukena ja läsnä lasten välisissä ristiriitatilanteissa sekä tarvitessaan lohdutusta tai läheisyyttä. Kuitenkaan kaikki eivät kokeneet, että aikuisilla olisi riittävästi aikaa tai kiinnostusta kuunnella heidän asioitaan.
Tutkimus osoitti, että leikki oli esiopetusikäisille tärkeintä toimintaa ja teoriatiedonkin mukaan olennainen tapa oppia. Leikkimisajan riittävä mahdollistaminen oli sekä esiopetussuunnitelmien esittämä tavoite että lasten oma toive. Perushoitotilanteiden haasteena oli yksilöllisten tarpeiden huomioiminen. Lasten ja aikuisten keskustelu ja käytäntöjen sekä sääntöjen yhteinen suunnittelu mahdollistaisivat lasten paremman sitoutumisen ja ymmärryksen toimintaa kohtaan. Lasten tulisi aina olla tietoisia siitä, miten heidän mielipiteensä ja aloitteensa vaikuttavat toimintaan ja sen suunnitteluun käytännössä.
Asiasanat: lapset, osallisuus, esiopetus, päiväkoti, varhaiskasvatus