Psykoedukaation merkitys psykoosipotilaiden kokemaan syrjintään ja omaan hoitomotivaatioon hoitajien kuvaamana
Vaittinen, Carita (2013)
Vaittinen, Carita
Laurea-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052210099
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052210099
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö perustuu Laurea-ammattikorkeakoulun, HUS/HYKS Psykiatrian tulosyksikön ja Mielen avain-laadunkehittämishankkeen yhteisiin mielenterveyshoitotyön kehittämisen tarpeisiin. Opinnäytetyö on osa vuosina 2011–2015 toteutettavaa hanketta, ja sen avulla halutaan osaltaan vastata mielenterveyttä edistävien hyvien hoitokäytäntöjen kehittämisen ja niihin liittyvään tiedon lisäämisen tarpeeseen.
Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata ensipsykoosipotilaisiin kohdistuvaa syrjintää sekä potilailla ilmenevää hoitomotivaatiota ja sen puutetta. Lisäksi tarkoituksena on selvittää, miten psykoedukaatiota voidaan käyttää apukeinona syrjinnän vähentämiseksi ja hoitomotivaation lisäämiseksi. Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää, ja tutkimuskysymyksiin hankittiin vastaukset haastattelemalla viittä (N=5) Peijaksen Itäisen kuntoutuspoliklinikan sairaanhoitajaa, jotka työskentelevät ensipsykoosipotilaiden parissa päivittäin. Haastattelut toteutettiin yksilöllisinä teemahaastatteluina ja haastatteluista kertyvä aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että potilaisiin kohdistuvaa syrjintää esiintyy eniten terveydenhuollossa, potilaiden ystäväpiirissä sekä työ- ja opiskeluyhteisöissä. Syrjintää on mahdollista vähentää antamalle kyseisille ryhmille oikeanlaista tietoa sairaudesta ja sen lääkehoidosta sekä tukemalla potilaan normaalia arkea. Potilaiden huono hoitomotivaatio ilmenee sairauden kieltämisenä, sitoutumisvaikeuksina hoitoon, vastahakoisuutena ja lääkekielteisyytenä. Hoitomotivaatiota voidaan parantaa antamalla tietoa sairaudesta ja sen lääkityksestä, luomalla hyvä ja luottamuksellinen hoitosuhde potilaan ja hoitajan välille sekä asettamalla hoidolle konkreettisia tavoitteita.
Opinnäytetyöstä saatujen tuloksien perusteella voidaan todeta, että psykoedukaatiolla on mahdollista lisätä potilaiden hyvinvointia huomattavasti, ja siksi sitä tulisi käyttää osana ensipsykoosipotilaiden onnistunutta hoitoa.
Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata ensipsykoosipotilaisiin kohdistuvaa syrjintää sekä potilailla ilmenevää hoitomotivaatiota ja sen puutetta. Lisäksi tarkoituksena on selvittää, miten psykoedukaatiota voidaan käyttää apukeinona syrjinnän vähentämiseksi ja hoitomotivaation lisäämiseksi. Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää, ja tutkimuskysymyksiin hankittiin vastaukset haastattelemalla viittä (N=5) Peijaksen Itäisen kuntoutuspoliklinikan sairaanhoitajaa, jotka työskentelevät ensipsykoosipotilaiden parissa päivittäin. Haastattelut toteutettiin yksilöllisinä teemahaastatteluina ja haastatteluista kertyvä aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että potilaisiin kohdistuvaa syrjintää esiintyy eniten terveydenhuollossa, potilaiden ystäväpiirissä sekä työ- ja opiskeluyhteisöissä. Syrjintää on mahdollista vähentää antamalle kyseisille ryhmille oikeanlaista tietoa sairaudesta ja sen lääkehoidosta sekä tukemalla potilaan normaalia arkea. Potilaiden huono hoitomotivaatio ilmenee sairauden kieltämisenä, sitoutumisvaikeuksina hoitoon, vastahakoisuutena ja lääkekielteisyytenä. Hoitomotivaatiota voidaan parantaa antamalla tietoa sairaudesta ja sen lääkityksestä, luomalla hyvä ja luottamuksellinen hoitosuhde potilaan ja hoitajan välille sekä asettamalla hoidolle konkreettisia tavoitteita.
Opinnäytetyöstä saatujen tuloksien perusteella voidaan todeta, että psykoedukaatiolla on mahdollista lisätä potilaiden hyvinvointia huomattavasti, ja siksi sitä tulisi käyttää osana ensipsykoosipotilaiden onnistunutta hoitoa.