TOIMINNALLINEN RYHMÄ MIELENTERVEYSKUNTOUTUJIEN VOIMAANTUMISEN JA KUNTOUTUMISEN TUKENA

Abstract

Mielenterveys ja voimaantuminen ovat subjektiivisia ja vaikeasti mitattavia ilmiöitä. Toiminta tukee mielenterveyttä ja kuntoutumista sekä lisää voimaantumisen kokemusta. Ryhmässä toimiminen tuo sisältöä mielenterveyskuntoutujan elämään ja antaa mahdollisuuden harjoitella ja kokea erilaisia asioita turvallisesti ohjatussa tilanteessa. Opinnäytetyön toiminnallinen osuus koostui 30 toiminnallisen ryhmäkerran ohjaamisesta. Suljettuun ryhmään osallistui kolme alle 40-vuotiasta mielenterveyskuntoutujaa. Ryhmäläiset pääsivät vaikuttamaan ryhmäkertojen sisältöihin, mikä vahvisti heidän sitoutumistaan ryhmään. Ryhmäläiset haastateltiin ryhmäprosessin alussa ja lopussa. Lisäksi he täyttivät jokaisen ryhmäkerran jälkeen palautelomakkeen siitä, miten heidän mielestään juuri tämä ryhmäkerta oli mennyt. Näistä lähteistä koostetuista tiedoista voitiin todeta, että ryhmäläiset olivat kokeneet ryhmän aikana voimaantumista ilmentäviä asioita. Voimaan-tumisen määrällistä muutosta ei näiden tietojen perusteella pystytty arvioimaan luotettavasti ryhmän pienen koon sekä ryhmäläisten psyykkisen sairauden vaikeusasteen takia. Ryhmän voidaan todeta olleen ryhmäläisille merkityksellinen kokemus sekä antaneen tietoa opinnäytetyön tilaajalle siitä, mihin suuntaan ryhmätoimintaa kannattaa tulevaisuudessa kehittää.

Mental health and empowerment are subjective phenomena that are difficult to measure. Activity supports mental health and rehabilitation and increases the empowerment experience. Functionality in a group provides content to the life of a rehabilitator and gives an opportunity to practice and experience different things in a safe environment.

The functional part of the study consisted of guiding thirty functional group sessions. Three mental health rehabilitators under forty years of age took part in this closed group. They were able to influence the content of the group sessions, which led to strong commitment.

Group members were interviewed at the beginning and at the end of the group process. Additionally, after each session they filled in feedback forms on how the session had gone according to them. From the data put together could be deducted that the group members had experienced empowering during the session. Based on this data, the change in the quantity of empowerment could not be reliably evaluated due to the small size of the group and the degree of difficulty of the group members' psychiatric disease.

It can be stated that the group had had a meaningful experience to the group members. It also gave the orderer of the study information on which direction group functions should be developed in the future.