Lähisuhdeväkivallan ilmeneminen ja tunnistaminen Hyvinkäällä työntekijän näkökulmasta
Haverinen, Kaisa; Pitkänen, Tarja (2013)
Haverinen, Kaisa
Pitkänen, Tarja
Laurea-ammattikorkeakoulu
2013
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304023811
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304023811
Tiivistelmä
Laurea-ammattikorkeakoulu Tiivistelmä
Laurea Hyvinkää
Sosiaali- ja terveysala
Hoitotieteen koulutusohjelma
Haverinen Kaisa, Pitkänen Tarja
Lähisuhdeväkivallan ilmeneminen ja tunnistaminen Hyvinkäällä työntekijän näkökulmasta
Vuosi 2013 Sivumäärä 50
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia lähisuhdeväkivallan ilmenemistä sekä sen tunnistamisen ja puheeksi ottamisen osaamista Hyvinkään kaupungin sosiaali– ja terveystoimen, seurakunnan ja kriisikeskuksen työntekijöiden näkökulmasta. Tutkimuksen on tilannut Ehkäisevän mielenterveys– ja päihdetyö, sekä lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyn työryhmä, joka toimii osana Hyvinkään kaupungin 24 turvallista tuntia – ohjelmaa.
Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa työntekijöiden vastaanotoilla havaitsemia lähisuhdeväkivaltatapauksia, niiden ilmituloa sekä lähisuhdeväkivallan laatua ja merkkejä. Tutkimuksessa kartoitettiin myös työntekijöiden näkemystä omasta osaamisestaan lähisuhdeväkivallan tunnistamisessa ja puheeksi ottamisessa. Kahdella avoimella kysymyksellä annettiin työntekijöille mahdollisuus kertoa kehittämisehdotuksiaan ja toiveitaan koulutuksen tarpeesta. Tutkimuksessa oli mukana myös poliisin lähisuhdeväkivaltatilastot Hyvinkään alueelta vuodelta 2011. Näiden tilastojen osalta analysointi oli lähinnä kuvailevaa.
Tutkimus on toteutettu kvantitatiivisin tutkimusmenetelmin ja sen tulokset analysoitiin SPSS – tilastointiohjelman avulla. Tutkimuksen ja kyselyn pohjaksi kerättiin teoriatietoa lähisuhdeväkivallasta, sen ilmenemisestä, laadusta, merkeistä sekä tunnistamisen ja puheeksi ottamisen menetelmistä. Tutkimus toteutettiin loka–marraskuussa 2012 kaksiosaisella strukturoidulla kyselylomakkeella. Kohderyhmänä olivat terveyskeskuksien, A –klinikan, perheneuvolan, perhetyön, lastensuojelun, psykiatrian yksikön, kotihoidon, Hyvinkään seurakunnan ja Hyvinkään mielenterveysseuran kriisikeskuksen työntekijät.
Vastauksia kyselyihin tuli 84 kappaletta ja tuloksista voitiin nähdä, että lähisuhdeväkivaltaa ilmeni Hyvinkäällä. Tyypillinen uhri oli keski–ikäinen parisuhteessa elävä nainen, joka kärsi fyysisestä ja henkisestä väkivallasta. Tässä tutkimuksessa väkivallan uhri useimmiten otti väkivallan vastaanotolla puheeksi itse, vaikkakaan väkivalta ei ollut yleisin syy vastaanotolle hakeutumiseen. Sekä poliisien tilastojen, että tämän tutkimuksen valossa Hyvinkäällä tulee ilmi 13 -15 lähisuhdeväkivaltatapausta kuukaudessa. Tutkimuksessa 62 % työntekijöistä arvioi oman osaamisensa lähisuhdeväkivallan puheeksi ottamisen ja tunnistamisen osalta melko tai erittäin hyväksi. Loput 38 % koki oman osaamisensa vähäiseksi tai ei osannut arvioida osaamistaan. Työntekijöistä 16 % arvioi kohtaavansa väkivallan uhreja työssään usein. Vain 4 % vastanneista oli sitä mieltä, ettei kohtaa työssään koskaan lähisuhdeväkivallan uhreja.
Jatkotutkimuksena olisi hyödyllistä selvittää eri ikäryhmiin kohdistuvan lähisuhdeväkivallan määrää esimerkiksi päiväkodeissa ja kouluissa sekä kotihoidossa. Ennen tutkimusta olisi hyödyllistä pitää kohderyhmien työntekijöille koulutusta lähisuhdeväkivallan tunnistamisesta ja puheeksi ottamisesta. Näin saataisiin työntekijät herkistymään aiheelle ja kyselyyn ehkä vastattaisiin aktiivisemmin.
Asiasanat: lähisuhdeväkivalta, tunnistaminen, puheeksi otto, työntekijä
Laurea Hyvinkää
Sosiaali- ja terveysala
Hoitotieteen koulutusohjelma
Haverinen Kaisa, Pitkänen Tarja
Lähisuhdeväkivallan ilmeneminen ja tunnistaminen Hyvinkäällä työntekijän näkökulmasta
Vuosi 2013 Sivumäärä 50
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia lähisuhdeväkivallan ilmenemistä sekä sen tunnistamisen ja puheeksi ottamisen osaamista Hyvinkään kaupungin sosiaali– ja terveystoimen, seurakunnan ja kriisikeskuksen työntekijöiden näkökulmasta. Tutkimuksen on tilannut Ehkäisevän mielenterveys– ja päihdetyö, sekä lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyn työryhmä, joka toimii osana Hyvinkään kaupungin 24 turvallista tuntia – ohjelmaa.
Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa työntekijöiden vastaanotoilla havaitsemia lähisuhdeväkivaltatapauksia, niiden ilmituloa sekä lähisuhdeväkivallan laatua ja merkkejä. Tutkimuksessa kartoitettiin myös työntekijöiden näkemystä omasta osaamisestaan lähisuhdeväkivallan tunnistamisessa ja puheeksi ottamisessa. Kahdella avoimella kysymyksellä annettiin työntekijöille mahdollisuus kertoa kehittämisehdotuksiaan ja toiveitaan koulutuksen tarpeesta. Tutkimuksessa oli mukana myös poliisin lähisuhdeväkivaltatilastot Hyvinkään alueelta vuodelta 2011. Näiden tilastojen osalta analysointi oli lähinnä kuvailevaa.
Tutkimus on toteutettu kvantitatiivisin tutkimusmenetelmin ja sen tulokset analysoitiin SPSS – tilastointiohjelman avulla. Tutkimuksen ja kyselyn pohjaksi kerättiin teoriatietoa lähisuhdeväkivallasta, sen ilmenemisestä, laadusta, merkeistä sekä tunnistamisen ja puheeksi ottamisen menetelmistä. Tutkimus toteutettiin loka–marraskuussa 2012 kaksiosaisella strukturoidulla kyselylomakkeella. Kohderyhmänä olivat terveyskeskuksien, A –klinikan, perheneuvolan, perhetyön, lastensuojelun, psykiatrian yksikön, kotihoidon, Hyvinkään seurakunnan ja Hyvinkään mielenterveysseuran kriisikeskuksen työntekijät.
Vastauksia kyselyihin tuli 84 kappaletta ja tuloksista voitiin nähdä, että lähisuhdeväkivaltaa ilmeni Hyvinkäällä. Tyypillinen uhri oli keski–ikäinen parisuhteessa elävä nainen, joka kärsi fyysisestä ja henkisestä väkivallasta. Tässä tutkimuksessa väkivallan uhri useimmiten otti väkivallan vastaanotolla puheeksi itse, vaikkakaan väkivalta ei ollut yleisin syy vastaanotolle hakeutumiseen. Sekä poliisien tilastojen, että tämän tutkimuksen valossa Hyvinkäällä tulee ilmi 13 -15 lähisuhdeväkivaltatapausta kuukaudessa. Tutkimuksessa 62 % työntekijöistä arvioi oman osaamisensa lähisuhdeväkivallan puheeksi ottamisen ja tunnistamisen osalta melko tai erittäin hyväksi. Loput 38 % koki oman osaamisensa vähäiseksi tai ei osannut arvioida osaamistaan. Työntekijöistä 16 % arvioi kohtaavansa väkivallan uhreja työssään usein. Vain 4 % vastanneista oli sitä mieltä, ettei kohtaa työssään koskaan lähisuhdeväkivallan uhreja.
Jatkotutkimuksena olisi hyödyllistä selvittää eri ikäryhmiin kohdistuvan lähisuhdeväkivallan määrää esimerkiksi päiväkodeissa ja kouluissa sekä kotihoidossa. Ennen tutkimusta olisi hyödyllistä pitää kohderyhmien työntekijöille koulutusta lähisuhdeväkivallan tunnistamisesta ja puheeksi ottamisesta. Näin saataisiin työntekijät herkistymään aiheelle ja kyselyyn ehkä vastattaisiin aktiivisemmin.
Asiasanat: lähisuhdeväkivalta, tunnistaminen, puheeksi otto, työntekijä