Kiinteän ulkohälytinjärjestelmän kuulonvarainen arviointi

Abstract

Kiinteän ulkohälytinjärjestelmän potentiaalin tutkimus on jäänyt Suomessa viime vuosikymmeninä vähälle huomiolle. Esimerkiksi ulkohälytinjärjestelmien kattavuuden arviointi ja tilastointi suoritetaan teoreettisesti. Esteettömiä olosuhteita kuvaavat teoreettiset mallit eivät kuitenkaan anna oikeaa kuvaa järjestelmän varoituskyvystä tiheästi rakennetussa kaupunkimaisessa ympäristössä, jossa myös liikenteen melu saattaa vaikeuttaa varoitussignaalin tietoista havaitsemista. Tässä opinnäytetyössä kuvattu kuulonvarainen arviointi suoritettiin ulkohälytinten kuuluvuuden varmistamiseksi.

Opinnäytteen empiirisenä tutkimusmenetelmänä on käytetty subjektiivista kuuluvuusarviointia soveltaen SFS-EN ISO 7731-standardin mukaista aistinvaraista, subjektiivista kuuluvuuskoetta. Kuuluvuusarvioinnit toteutettiin joukkoistamalla ja arviointien tulokset kerättiin Helsingin kaupungin Kerrokartalla-kyselypalvelua hyödyntäen. Saatuja kuuluvuusarviointeja vertailtiin kiinteiden ulkohälyttimien teoreettisiin kuuluvuusalueisiin sekä maankäytön paikkatietoihin. Vertailulla tuotettiin tietoa tutkimusalueen kiinteän ulkohälytinjärjestelmän nykytason arviointiin sekä tunnistettujen katvealueiden varoituskapasiteettia parantavien hankintojen suunnittelun perustaksi.

Ulkona olevan väestön varoittamiseen tarkoitetun järjestelmän kokeilumerkin kuuluvuutta arvioi 571 henkilöä, joista 56 prosenttia teki kuuluvuusarviointeja sisätiloissa. Kiinteiden ul-kohälytinlaitteiden 900 metrin teoreettinen kuuluvuussäde kyettiin ulkona verifioimaan 650 metriin asti 50 prosentin havaitsemistodennäköisyydellä. Korkeat rakennukset ulkohälyttimen teoreettisella kuuluvuusalueella vaikuttavat havaittuun kuuluvuusalueeseen negatiivisesti. Sisätiloissa selkeitä kuuluvuushavaintoja kokeilumerkistä tehtiin 50 prosentin havaitsemistodennäköisyydellä 350 metriin asti. Opinnäytetyössä käytetyllä menetelmällä, analyysityökaluilla ja paikkatietoaineistolla ei kyetty yksilöimään ulkohälytinjärjestelmän kokeilumerkin kuulumattomuuteen vaikuttavia tekijöitä.

There has been a lack of Finnish studies concerning outdoor alerting systems in recent decades; therefore the evaluation of outdoor alerting systems has mainly been carried out theoretically. Theoretical free space propagation models do not necessarily give a right image of the alerting capacity of the system in a densely built environment. Moreover, the traffic noise can make it difficult to detect alerting signals. To ensure the audibility of the alerting signal, a perceptual auditory evaluation of the outdoor alerting system in Helsinki, described in this thesis, was carried out.

The empirical study method of this thesis was a perceptual auditory evaluation, using an appliance of a subjective listening test of the SFS-EN ISO 7731-standard. Listening tests were conducted by using crowdsourcing and the results were collected by using the Kerrokartalla query service provided by the city of Helsinki. Results of the evaluations were compared to theoretical alerting system coverage areas and to the geographical land-use information. Analyzed results were produced for the assessment of the current state of Helsinki outdoor alerting system and for developing the effective range of the system.

In total 571 people participated in the perceptual auditory evaluation of the outdoor alerting system. 56 % of these evaluations were made indoors. According to the conducted study, the theoretical 900 meter range of the outdoor alerting devices was verified until 650 meters with a 50 % likelihood of noticeability. High buildings in the range of the alerting device affect negatively the perceived range of the alerting device. Clear perceptions of the test signals indoors were made with a 50 % likelihood of noticeability until 350 meters. With the method, analyzing tools and spatial information used in this thesis, it was not possible to identify the factors that affected the inaudibility of the outdoor alerting system test signal.