Erityisosaamista ja ymmärtävää ihmisyyttä vaativaa vankiperhetyötä : ”Kyllä vankila pitää miehistä aika hyvää huolta, mutta miten pärjää perhe?”

Abstract

Opinnäytetyöni kuvaa Kriminaalihuollon tukisäätiön (Krits) Ehjä Perhe -projektin vertaisryhmätoiminnan pilottien (2008) välittämiä kokemuksia projektissa luodusta vankiperhetyön mallista. Aineisto muodostui reflektiivisten purkuistuntojen kautta, jolloin haastattelin kahta projektityöntekijää jokaisen heidän vetämänsä vanki-isä -vertaisryhmän jälkeen (2 x 8 ryhmäkertaa, kevät ja syksy 2008). Tutkin työntekijähaastatteluissa saamani laajan aineiston avulla vankiperheiden erityistä problematiikkaa ja sitä, miten erityisesti vanki-isiä voitaisiin tukea. Oman osionsa opinnäytetyössäni sai työntekijöiden oman toiminnan ja aseman reflektointi ja siinä ihmisyyden ja ammattilaisuuden välisen rajapinnan pohdinta. Lisäksi tarkastelen Ehjä Perhe -projektia sinällään, peilaten sitä jo aiemmin vankiloiden perhetyölle asetettujen tavoitteiden (Perhetyöryhmä 2003) edistymisen kanssa.

Työn teoreettinen viitekehys koostuu vankien kuntouttamisen ja vankiperhetyön näkökulmista, siten että tuon esiin perheen merkityksen rikosuralta irtaantumisen prosessissa. Pyrin teoriaosuudessani myös viittaamaan ajankohtaiseen alan keskusteluun ja hahmottamaaan sellaista rikosseuraamusalan kokonaisuutta, joka olisi otollinen vankiperhetyön kehittämiselle.

Vankiperhetyön tavoitteet ovat edenneet hitaasti rikosseuraamusalalla Suomessa. Opinnäytetyöstä käy ilmi, että vankiperheillä ei ole riittävästi yleistä merkittävyyttä ja sen asioiden hoito jakaantuu hankalasti vankilan muurin kummallekin puolen sekä kunnille että valtiolle: vankiperheelle ominaiseen välitilaan, jossa eri viranomaisten vastuut hämärtyvät.

Tulosteni mukaan vanki-isiä tuetaan kuulemalla heitä, näkemällä heidät ja arvostamalla heitä, heidän isä-identiteetistään käsin. Erityisen tärkeää on tarjota heille mahdollisuus toteuttaa isyyttään oman lapsensa kanssa. Ohjaajien ammatillisista keinoista korostuu tuloksissani kohtaamisten ihmisen tasalla oleminen arkisesti ja epävirallisesti. Toisaalta tulee esiin vankiperhetyön sijainti rajatilassa suhteessa vankiin ja hänen perheeseensä sekä vankilaan ja siviilimaailmaan ja perhetyöntekijöiden välittäjän asema. Tutkimusaineistoni korostaa, että vankiperhetyön kehittäminen ei etene, ellei siihen saada avoimesti mukaan kaikkia vankiperheen kanssa työskenteleviä ammattiryhmiä, joilla voi olla hyvin erilaiset käsitykset vankiperheiden tarpeista.

Ehjä Perhe -toimintamalli tarjoaa tutkimustulosteni mukaan monipuoliset soveltamismahdollisuudet sekä vankiloiden että myös koevapauden toiminnaksi. Tällöin suunnitelmallinen perhetyö tulee kytkeä jo vankeuden alussa rangaistusajan suunnitelmaan ja huomioida entistä vahvemmin vangin perheen merkitys ja vanhemmuuden tukeminen rikollisuudesta irtaantumisessa.

Vankiperhetyössä vankilan ja siviilitoimijoiden ennakkoluuloton ja sujuva yhteistyö on tavoitteellisen työn ainoa kantava kulmakivi. Vankiperhetyölle asetettavat tavoitteet on yhtenäistettävä ja juurrutettava organisaatioon eli niiden taakse on saatava kaikki perheiden kanssa työskentelevät ammattiryhmät pääjohtajasta kesävartijaan.

“The prison takes care of men pretty good, but how is the family doing?” Prisoner family support work needs special skills and understanding of humanity

The purpose of this thesis is to introduce the experiences gathered from the peer group activities in the pilot programmes (2008) of the Probation Foundations Sound Family Action’s project through the model of the prison family support work which they have created. The research data of this thesis was collected from reflective interactive interviews between me and two project workers after every prison father peer group meeting (2 x 8 peer group meetings, spring and autumn 2008). By using this wide research data I focus on the problems of a prison family, especially on how the prisoner fathers can be supported. A part of my thesis focuses on the reflection of the actions and position of the project workers, as well as studying the interface between humanity and professionalism. In addition I examine the Sound Family Action in itself and reflect it upon the prison family support work targets (Family taskforce 2003) set earlier and the progress of that.

The theoretical frame of this thesis consists of the perspective of rehabilitation of prisoners and prison family support work, through which I adduce the meaning of the family in desistance process. In the theoretical part I also aspire to point at current discussion of the criminal services and to picture a kind of an entity that would be favorable in developing the prison family support work.

The goals of prisoner family support work have developed slowly within the criminal services in Finland. This thesis suggests that prisoner families do not have a sufficient general meaning or importance and that the handling of the matters of prisoner families is divided between workers and authorities in and out of the prison walls as well as between municipality and government: into a typical intermediate space of a prisoner family, where responsibilities of various officials are dimmed.

The results indicate that prisoner fathers can be supported by listening to them, seeing them and respecting them from their father identity. Particularly important is to offer them an opportunity to implement their father identity with their own child. The most important factor in the professional practice of advisers seems to be the level of humanity in the interactions, being familiar and informal. On the other hand the intermediate position of the prisoner family support work (in relation to the prisoner, his family, the prison and the outside world) becomes evident as well as the family worker’s status as a mediator. The research data of this thesis highlights that the development of prisoner family support work does not progress without open collaboration between all profession groups around a prisoner family that might have very different views of the needs of a prisoner family.

The results indicate that Sound Family standard of activity provides diverse implementation possibilities for actions in both, prison and supervised probationary. Therefore planned family work should be connected to the prisoner sentence plan in the beginning of imprisonment. Attention should be focused on the significance of a prisoner’s family as well as in supporting the prisoner’s parenthood in the process of desistance from crime.

In the prisoner family support work, an open-minded and flowing cooperation between the prison and civil operators is the cornerstone of goal-oriented work. The objectives of prisoner family support work have to be unified and must be rooted to the organization. In other words all the parties –from the director general to the part time guard- that are working with the families have to agree on them.