Luovuustesti ja palkitseminen
Rajamäki-Bergman, Susanna (2013)
Rajamäki-Bergman, Susanna
Laurea-ammattikorkeakoulu
2013
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052710998
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052710998
Tiivistelmä
Luovuudelle annetaan yleensä kaksi ominaisuutta: uutuus ja toimivuus. Tämän jälkeen luovuustutkijoiden käsitykset hajaantuvat. Tämän hetken luovuustutkimuksesta on vaikeaa, ellei mahdotonta muodostaa yhtenäistä kokonaiskuvaa. Toisaalta se ei välttämättä ole edes tarkoituksenmukaista. Opinnäytetyöni tarkastelee aluksi erilaisia tapoja määritellä, tutkia ja luokitella luovuutta ja vertailee niitä toisiinsa.
Luovuustutkimuksen yleisesittelyn jälkeen keskityn alun perin psykometrisen psykologian määrittelemään divergoivaan ajatteluun ja hieman myös sen vastaparina pidettävään, kon-vergoivaan ajatteluun. Divergoivassa ajattelussa ihminen luo yhdestä ideasta monta uutta. Konvergoivassa ajattelussa ihminen valitsee monesta ideasta parhaimman vaihtoehdon. Diver-goivaa ajattelua pidetään tärkeänä luovuuden osa-alueena, joskaan se ei yksinään riitä luovaan suoritukseen. Syy, miksi keskityn luovuustutkimuksessa juuri divergoivaan ajatteluun, on se, että divergoivan ajattelun mittaamiseen on kehitetty erilaisia testejä.
Divergoivan ajattelun testejä kutsutaan usein luovuustesteiksi, vaikka ne eivät mittaa luovuutta kokonaisuutena. Yksi suosituimmista on Alternative Uses - eli AU-testi. Siinä pitää keksiä arkipäivän esineille uusia käyttötarkoituksia. Guilfordin AU-testissä vastaukset pisteytetään vuolauden, jousta-vuuden, omaperäisyyden ja yksityiskohtaisuuden mukaan. AU-testi ei ole tarkin eikä täsmällisin luovuustesti, mutta se on helppo järjestää ja pisteyttää kohtuullisen objektiivisesti ilman erityistä koulutusta.
Palkitsemisen vaikutus luovuuteen on kiistanalainen aihe eivätkä luovuustutkijat ole päässeet asiasta minkäänlaiseen yhteisymmärrykseen. Aiheesta tehdyt empiiriset tutkimukset todistavat tekijästä riippuen palkitsemisen sekä rajoittavan että lisäävän luovuutta. Tulosten ristiriitaisuuksien ja asian merkittävyyden takia palkitsemisen vaikutusta luovuuteen pitää tutkia lisää.
Opinnäytetyössäni käytin Guilfordin AU-testiä tutkiakseni miten palkitseminen ja omaperäisten vastausten pyytäminen vaikuttavat divergoivaan ajatteluun. Tuloksia tulkitessa selvisi, että palkitseminen lisäsi suorituksen vuolautta ja joustavuutta silloin, kun vastaajia ei pyydetty olemaan omaperäisiä. Omaperäisyyden pyytäminen palkitsemisen yhteydessä laski suorituksen tason alhaisemmaksi kuin se olisi ollut ilman palkintoa. Tulokset jättivät jälkeensä uusia kysymyksiä.
Guilfordin AU-testi on hyvä työkalu luovuuden mittaamisessa ja suosittelen sen käyttämistä myös jatkossa. Lopussa olen esittänyt muutamia ehdotuksia käytännön järjestelyihin.
Luovuustutkimuksen yleisesittelyn jälkeen keskityn alun perin psykometrisen psykologian määrittelemään divergoivaan ajatteluun ja hieman myös sen vastaparina pidettävään, kon-vergoivaan ajatteluun. Divergoivassa ajattelussa ihminen luo yhdestä ideasta monta uutta. Konvergoivassa ajattelussa ihminen valitsee monesta ideasta parhaimman vaihtoehdon. Diver-goivaa ajattelua pidetään tärkeänä luovuuden osa-alueena, joskaan se ei yksinään riitä luovaan suoritukseen. Syy, miksi keskityn luovuustutkimuksessa juuri divergoivaan ajatteluun, on se, että divergoivan ajattelun mittaamiseen on kehitetty erilaisia testejä.
Divergoivan ajattelun testejä kutsutaan usein luovuustesteiksi, vaikka ne eivät mittaa luovuutta kokonaisuutena. Yksi suosituimmista on Alternative Uses - eli AU-testi. Siinä pitää keksiä arkipäivän esineille uusia käyttötarkoituksia. Guilfordin AU-testissä vastaukset pisteytetään vuolauden, jousta-vuuden, omaperäisyyden ja yksityiskohtaisuuden mukaan. AU-testi ei ole tarkin eikä täsmällisin luovuustesti, mutta se on helppo järjestää ja pisteyttää kohtuullisen objektiivisesti ilman erityistä koulutusta.
Palkitsemisen vaikutus luovuuteen on kiistanalainen aihe eivätkä luovuustutkijat ole päässeet asiasta minkäänlaiseen yhteisymmärrykseen. Aiheesta tehdyt empiiriset tutkimukset todistavat tekijästä riippuen palkitsemisen sekä rajoittavan että lisäävän luovuutta. Tulosten ristiriitaisuuksien ja asian merkittävyyden takia palkitsemisen vaikutusta luovuuteen pitää tutkia lisää.
Opinnäytetyössäni käytin Guilfordin AU-testiä tutkiakseni miten palkitseminen ja omaperäisten vastausten pyytäminen vaikuttavat divergoivaan ajatteluun. Tuloksia tulkitessa selvisi, että palkitseminen lisäsi suorituksen vuolautta ja joustavuutta silloin, kun vastaajia ei pyydetty olemaan omaperäisiä. Omaperäisyyden pyytäminen palkitsemisen yhteydessä laski suorituksen tason alhaisemmaksi kuin se olisi ollut ilman palkintoa. Tulokset jättivät jälkeensä uusia kysymyksiä.
Guilfordin AU-testi on hyvä työkalu luovuuden mittaamisessa ja suosittelen sen käyttämistä myös jatkossa. Lopussa olen esittänyt muutamia ehdotuksia käytännön järjestelyihin.