Evaluation of a separative rearing method of the mealworm beetle for protein production

Abstract

The global demand for cheap and sustainable protein is ever increasing along with the Earth’s population and rising meat consumption, and so is the focus on insects as an alternative source of protein. One of the most promising insect species for this use is Tenebrio molitor, the mealworm beetle.

Very little research has been done concerning the different rearing methods of these insects, even though the Internet is full of empiric evidence provided mostly by commercial growers and hobbyists. The aim of this study was to experiment if mealworm production could be increased by keeping the adult beetles separated from their eggs and subsequent offspring with the help of an aluminum mesh that has been attached to the bottom of the rearing container, which sieves the eggs as the beetles move around in the food mixture they inhabit. The most basic way to rear Tenebrio molitor is to grow the whole heterogenous population (eggs, larvae, pupae and beetles) together in the same container. The hypothesis was that the eggs, which the beetles lay directly into the food, or the subsequent offspring, can more easily get cannibalized, or harmed in some other way, if they are kept in the same container with the beetles.

The results showed that there was a small increase (~ 12%) in the amount of mealworms in the three (3) experimental groups, where the mesh was used for separation, compared to the three (3) control groups that had a mixed population of beetles, eggs and larvae. Because the total number of groups in the experiment was small, the increase is not big enough to be significant. The separation of the adult beetles has other possible benefits in production, like reducing the need for sieving and the possibility to better customize and optimize the rearing habitats, namely food sources and humidity, for the different life stages.

Halvan ja kestävästi tuotetun proteiinin kysyntä on jatkuvassa kasvussa Maan asukasluvun ja lisääntyvän lihansyönnin kanssa. Samalla on kasvanut huomio vaihtoehtoisia proteiininlähteitä, kuten hyönteisiä, kohtaan. Yksi lupaavimmista hyönteislajeista tähän tarkoitukseen on Tenebrio molitor, eli jauhopukki, ja varsinkin sen toukka, eli jauhomato.

Hyvin vähän tutkimusta on tehty liittyen hyönteisten kasvatusmetodeihin, vaikka Internetissä onkin paljon ammatti- ja harrastajakasvattajien tuottamaa tietoa. Tämän opinnäytteen tarkoituksena oli tutkia kokeellisesti, olisiko jauhomatojen tuotantoa mahdollista lisätä pitämällä täysikasvuiset kuoriaiset erossa niiden munista ja tulevasta jälkikasvusta käyttämällä apuna kasvatusastian pohjaan kiinnitettyä alumiiniverkkoa, joka siivilöi munat itsestään kuoriaisten liikkuessa ruokaseoksessa. Yksinkertaisin tapa kasvattaa jauhomatoja on pitää koko heterogeeninen populaatio (munat, toukat, kotelot ja kuoriaiset) samassa kasvatusastiassa. Hypoteesin mukaan ruokaseokseen munitut munat ja niistä kuoriutuva nuori jälkikasvu voivat helpommin vaurioitua tai kuolla, esimerkiksi kannibalismin seurauksena, mikäli niitä pidetään samassa kasvatusastiassa täysikasvuisten kuoriaisten kanssa.

Koe osoitti, että kaikkien kolmen (3) verkollisen koeryhmän jauhomatojen yhteismäärä oli noin 12 % suurempi kuin kaikissa kolmessa (3) vertailuryhmässä, joissa eli heterogeeninen populaatio (kuoriaiset, munat ja toukat). Määrä ei kuitenkaan ole tarpeeksi merkitsevä ryhmien pienen määrän vuoksi. Eri elinvaiheiden erottelulla on kuitenkin muita hyötyjä tuotannon kannalta, se nimittäin vähentää kuormittavaa ja aikaa vievää seulontaa sekä mahdollistaa paremmin elinolojen, kuten ravinnon ja ilmankosteuden, optimoinnin kasvun eri vaiheisiin.