Brodeerausohjelman ohjeistuksen tekeminen ja toimivuus : brodeerauslankojen testaus, saumojen yli menevät brodeeraukset, ohjeistuksen laatiminen

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kehitellä Voglia Oy:n GiS BasePac – brodeerausohjelmaan toimiva ohjeistus. Ohjeistusta tarvittiin, koska yrityksessä kenelläkään ei ollut aikaa perehtyä ja opetella ohjelmaa itsenäisesti. Ohjeistuksen tekoa varten tämän opinnäytetyön teoriaosassa on käsitelty ohjeistuksen tekemistä ja pohdittu, millainen on hyvä ohjeistus.

Opinnäytetyön toiminnallisessa osuudessa testattiin käytön kannalta brodeerauksien hankauksienkestoja sekä toimivuuden kannalta brodeerauksien tekemistä erilaisten saumarakenteiden yhteyteen. Näiden avulla brodeeraaja pystyy valitsemaan paremmin tilanteeseen sopivan langan sekä tikkauksen.

Hankauksenkestossa testattiin martindale-menetelmällä kuutta erilaisin täyttötikin asetuksin valmistettua brodeerausta, jotka tehtiin kolmella eri langalla. Tällöin voidaan verrata pelkästään, millainen täyttötikki on vahvin kyseisellä langalla tai millä langalla kyseisestä täyttötikistä saadaan kaikista kestävin. Brodeerauskuviosta riippumatta polyesterilangasta valmistettu kuvio oli kaikkein kestävin hankauksenkestoltaan, ja vastaavasti heikoin oli viskoosilangasta tehty brodeerauskuvio. Yksittäisistä kuvioista kestävin oli brodeeraus, jossa tikin tiheys oli pieni; heikoimmassa kuviossa tikintiheys oli suurin, tikin pituus oli näissä sama.

Saumarakenteiden yhteyteen tehdyissä brodeerauksissa testattiin, millä juoksutikin asetuksilla saataisiin kyseisen sauman päälle brodeerattava kuvio valmistettua parhaiten. Testaus arvioitiin silmämääräisesti. Tuloksista havaittiin, ettei toteutumisen kannalta ollut eroa juoksutikin asetuksilla, vaan kaikilla asetuksilla brodeeraus onnistui.

The objective of this thesis was to create instructions for the GiS BasePac embroidery program for Voglia Oy. Instructions were needed, because at the company no one had time to independently study and learn how the program works. The theoretical part of the thesis describes how instructions are made and what good instructions are like.

In the practical part of the thesis, the abrasion resistance of embroideries was tested. The functioning of the embroideries that go over seams was also examined. The purpose was to make it easier to select appropriate thread and stitching.

The Martindale method was used to test six different embroideries made with complex fill settings in three different threads. The test made it possible to compare what kind of complex fill is the strongest in each thread or which thread complex fill is the strongest. Regardless of the embroidery pattern, polyester thread had the best abrasion resistance, and viscose thread the weakest. When examining individual patterns of embroidery, the patterns with small stitch density were the most durable, and the least durable patterns had big stitch density. The stitch length was the same in these cases.

Embroideries that go over different seam structures were tested, with different run stitch settings of embroidery. The test revealed which run stitch settings were the best. The test was estimated visually. The results showed that all run stitch settings made embroidery successfully.