Luomulypsykarjan ruokinnan kehitystarpeet

Abstract

Luomulypsykarjan terveyttä edistävät luonnonmukaisemmat hoitokäytännöt, stressittömämpi ympäristö, laidunnus ja monipuolinen ruokavalio. Sairauksille altistavia tekijöitä löytyy rehun koostumuksesta, joka väkisinkin muuttuu siirryttäessä tavanomaisesta tuotannosta luomutuotantoon. Päivittäisestä rehun sisältämästä kuiva-aineesta vähintään 60 % on oltava karkearehua ja tilalla tulee noudattaa vähintään 60 %:n rehuomavaraisuutta. Luomurehun vaihtelevan palkokasvipitoisuuden ja maaperän ravinteiden muutosten lisäksi mahdolliset rikkakasvit saattavat aiheuttaa muutoksia rehun koostumukseen.

Tutkimuksen tarkoitus oli löytää Suomen luomulypsykarjan ruokinnasta mahdollisia kehitystarpeita, sekä muodostaa kokonaiskuva luomuruokinnan tilasta niin rehualan ammattilaisille kuin luomumaidontuottajille. Perustana toimi internetissä toteutettu kysely, joihin valittiin vastaajiksi Suomen elintarviketurvallisuusvirasto Eviran luonnonmukaisen tuotannon rekisteriin kuuluvat lypsykarjatilat (n=149). Karjan koko vastanneilla tiloilla oli vaihteluvälillä 9-150 kpl:ta ja keskituotos välillä 6000 - 9100 l/v. Kyselyyn vastanneiden (9 %) joukosta valittiin neljä kohdetta tapaustutkimukseen, joka käsittää tilakäynnin ja henkilökohtaisen haastattelun.

Luonnonmukaiseen tuotantoon sitoutuneiden kasvinviljelijöiden tulisi teettää laajempia analyysejä nykyistä useammin ja ymmärtää analyysien merkityksen ero tavanomaisen ja luonnonmukaisen tuotannon välillä. Luonnonmukaisesti tuotetusta rehusta tulisi kerätä kattavampaa aineistoa, mikä mahdollistaisi luomulypsykarjatilojen ruokinnallisten tarpeiden paremman kartoituksen ja ymmärtämisen. Luonnonmukaiseen tuotantoon sitoutuneiden rehualan toimijoiden tulisi tukea luomumaidontuottajien pyrkimystä mahdollisimman korkeaan rehuomavaraisuuteen kehittämällä ja tuottamalla teollisia rehuja niin, että käyttömäärät pysyisivät mahdollisimman pieninä. Eläinten terveyttä edistävien luonnonmateriaalien etsintää ja tutkimusta on tehostettava.

The health of organic dairy cattle is supported by more natural practicalities, stress-free environment, pasturing and more versatile diet. On the other hand, the composition of the fodder differs between conventional and organic farming, which may result in health problems. At least 60 % of the dry matter in the daily diet must originate from fodder and each organic farm must produce at least 60 % of the feed self-sufficiently. In addition to the alternating percentage of legumes and changes in soil nutrients, the possible occurrence of weeds may amend the composition of naturally produced fodder.

The aim of the study was to find possible development needs in the diet used in Finnish organic dairy farms and give a general view of the subject both to the dairy farmers as to the professionals in the industry. The study was based on a questionnaire aimed for the organic dairy cattle farmers registered in the Finnish Food Safety Authority (n=149). In the responses cattle size varied from 9 to 150 heads and the mean yield was from 6000 to 9100 l/y. From the respondents (9%) four farms were chosen for a case study which included a visit to the farm and a personal interview.

Farmers committed to natural cultivation should analyze their crops more extensively and understand the difference in importance of analyses between conventional and natural production. Statistical material of these analyses should be gathered so that the needs of feeding organic dairy cattle would be more easily recognized and understood. The fodder industry should support the efforts of self-sufficient farming by developing and producing industrial products in such way that less quantity is needed because of the very high quality. The search and study of animal health promoting natural materials must be enhanced.