Erityislasten isien kokemuksia sosiaalisesta tuesta ja vuorovaikutuksesta sosiaali- ja terveysalalla
Nieminen, Harri; Jääskeläinen, Jorma; Timonen, Mikko (2013)
Nieminen, Harri
Jääskeläinen, Jorma
Timonen, Mikko
Lahden ammattikorkeakoulu
2013
Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013101016001
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013101016001
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tavoitteena on selvittää erityislasten isien kokemuksia sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta saadusta sosiaalisesta tuesta ja heidän kanssaan käydystä vuorovaikutuksesta. Lisäksi tavoitteena on tuoda erityislasten isien oma ääni esille. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa yhteistyökumppanille Leijonaemot ry:lle tietoa, jota se voi käyttää työssään erityislasten perheiden hyväksi.
Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, jonka aineisto hankittiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Aineisto analysoitiin teoriasidonnaisella analyysimenetelmällä. Tutkimusta varten haastateltiin viittä erityislapsen isää. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään isyyttä, erityislapsen määrittelyä, sosiaalista tukea, vuorovaikutusta sekä moniammatillisuutta.
Tulokset osoittavat, että isien ja sosiaali- ja terveysalan edustajien välistä vuorovaikutusta hankaloittivat työntekijöiden ennakko-oletukset isistä. Nämä ennakko-oletukset liittyivät kulttuurisiin, historiallisiin ja yhteiskunnallisiin isäkuviin ja ne heijastuivat osittain kielteisesti myös isien kokemuksiin tarjotusta sosiaalisesta tuesta. Lisäksi isien kokemuksen mukaan vanhemman sukupuolella on merkitystä sille, miten erityislasten vanhemmat kohdataan sosiaali- ja terveysalalla.
Tuen saanti moniammatilliselta palvelujärjestelmältä ilmeni isille monin paikoin sattumanvaraisena. Tulosten mukaan yksittäinen työntekijä pystyi kuitenkin vaikuttamaan vahvasti isän osallisuuden kokemukseen ja oikeanlaisen tuen piiriin pääsemiseen. Isillä, jotka saivat apua palveluohjaajalta tai palveluohjaavasti työskentelevältä työntekijältä, oli positiivisimmat kokemukset palvelujärjestelmän toimivuudesta. Tähän vaikutti se, että isillä oli mahdollisuus yhdessä työntekijän kanssa määritellä tuen tarve ja tuen saanti mahdollisuudet. Isät kokivat, että dialogisessa vuorovaikutuksessa ja luottamuksen luomisessa oli osuutensa molemmilla vuorovaikutuksen osapuolilla: sekä isällä että yksittäisellä työntekijällä.
Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, jonka aineisto hankittiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Aineisto analysoitiin teoriasidonnaisella analyysimenetelmällä. Tutkimusta varten haastateltiin viittä erityislapsen isää. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään isyyttä, erityislapsen määrittelyä, sosiaalista tukea, vuorovaikutusta sekä moniammatillisuutta.
Tulokset osoittavat, että isien ja sosiaali- ja terveysalan edustajien välistä vuorovaikutusta hankaloittivat työntekijöiden ennakko-oletukset isistä. Nämä ennakko-oletukset liittyivät kulttuurisiin, historiallisiin ja yhteiskunnallisiin isäkuviin ja ne heijastuivat osittain kielteisesti myös isien kokemuksiin tarjotusta sosiaalisesta tuesta. Lisäksi isien kokemuksen mukaan vanhemman sukupuolella on merkitystä sille, miten erityislasten vanhemmat kohdataan sosiaali- ja terveysalalla.
Tuen saanti moniammatilliselta palvelujärjestelmältä ilmeni isille monin paikoin sattumanvaraisena. Tulosten mukaan yksittäinen työntekijä pystyi kuitenkin vaikuttamaan vahvasti isän osallisuuden kokemukseen ja oikeanlaisen tuen piiriin pääsemiseen. Isillä, jotka saivat apua palveluohjaajalta tai palveluohjaavasti työskentelevältä työntekijältä, oli positiivisimmat kokemukset palvelujärjestelmän toimivuudesta. Tähän vaikutti se, että isillä oli mahdollisuus yhdessä työntekijän kanssa määritellä tuen tarve ja tuen saanti mahdollisuudet. Isät kokivat, että dialogisessa vuorovaikutuksessa ja luottamuksen luomisessa oli osuutensa molemmilla vuorovaikutuksen osapuolilla: sekä isällä että yksittäisellä työntekijällä.