Väkivalta sisaruussuhteissa : Ihana, kamala sisaruus
Hannola, Essi; Honkanen, Heini; Korhonen, Sari (2013)
Hannola, Essi
Honkanen, Heini
Korhonen, Sari
Saimaan ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013061314083
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013061314083
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä kuvattiin sisarusten välistä väkivaltaa nuorten näkökulmasta. Tarkoituksena oli selvittää, millaisia käsityksiä, näkemyksiä ja kokemuksia haastatelluilla nuorilla oli sisaruussuhteista sekä niissä tapahtuvasta väkivallasta. Opinnäytetyössä haluttiin myös selvittää, millaista tukea nuoret ovat saaneet väkivaltatilanteisiin tai mistä he voisivat tarvittaessa hakea apua.
Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta 14–17-vuotiasta nuorta. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluin ja aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti.
Haastateltavien oli vaikea määritellä sisaruutta. Haastateltavat kokivat sisaruuden lähinnä samassa perheessä asumiseksi. Väkivallaksi nuoret määrittivät toisen satuttamisen henkisesti tai fyysisesti. Haastatteluissa ilmeni selvästi sukupuolten välinen ero. Tytöt kokivat henkisen väkivallan väkivallaksi poikia enemmän. Poikien mielestä väkivaltaa oli pääasiassa vain fyysinen väkivalta.
Opinnäytetyössä haastateltujen nuorten väkivallan käyttämisen kynnys tuntui olevan matalampi sisaruussuhteissa kuin heidän muissa ihmissuhteissaan. Kaikki haastateltavat olivat käyttäneet henkistä tai fyysistä väkivaltaa sisarustaan kohtaan tai joutuneet itse sisaruksen käyttämän väkivallan kohteeksi.
Haastatellut nuoret eivät tarvinneet kodin ulkopuolista apua sisarusten välisiin väkivaltatilanteisiin. Kavereiden vertaistuki oli tärkeää nuorille. Nuorilla oli hyvin tietoa palvelujärjestelmästä ja ammattilaisista, joilta apua voi hakea.
Jatkotutkimusaiheeksi sisarusten väliseen väkivaltaan sopii sisaruussuhteessa koetun väkivallan vaikutukset aikuisuuteen. Uutta tietoa tarvitaan myös uusperheiden näkökulmasta ja siitä, onko perheen dynamiikalla vaikutusta lasten käyttäytymiseen tai sisarusten väliseen väkivaltaan. Tärkeänä jatkotutkimusaiheena on sisaruuden myönteisen näkökulman tutkiminen.
Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta 14–17-vuotiasta nuorta. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluin ja aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti.
Haastateltavien oli vaikea määritellä sisaruutta. Haastateltavat kokivat sisaruuden lähinnä samassa perheessä asumiseksi. Väkivallaksi nuoret määrittivät toisen satuttamisen henkisesti tai fyysisesti. Haastatteluissa ilmeni selvästi sukupuolten välinen ero. Tytöt kokivat henkisen väkivallan väkivallaksi poikia enemmän. Poikien mielestä väkivaltaa oli pääasiassa vain fyysinen väkivalta.
Opinnäytetyössä haastateltujen nuorten väkivallan käyttämisen kynnys tuntui olevan matalampi sisaruussuhteissa kuin heidän muissa ihmissuhteissaan. Kaikki haastateltavat olivat käyttäneet henkistä tai fyysistä väkivaltaa sisarustaan kohtaan tai joutuneet itse sisaruksen käyttämän väkivallan kohteeksi.
Haastatellut nuoret eivät tarvinneet kodin ulkopuolista apua sisarusten välisiin väkivaltatilanteisiin. Kavereiden vertaistuki oli tärkeää nuorille. Nuorilla oli hyvin tietoa palvelujärjestelmästä ja ammattilaisista, joilta apua voi hakea.
Jatkotutkimusaiheeksi sisarusten väliseen väkivaltaan sopii sisaruussuhteessa koetun väkivallan vaikutukset aikuisuuteen. Uutta tietoa tarvitaan myös uusperheiden näkökulmasta ja siitä, onko perheen dynamiikalla vaikutusta lasten käyttäytymiseen tai sisarusten väliseen väkivaltaan. Tärkeänä jatkotutkimusaiheena on sisaruuden myönteisen näkökulman tutkiminen.