KOKEMUKSIA JA TULOKSIA SOTAVETERAANIEN KOTIKUNTOUTUKSESTA HEINOLASSA
Katajainen, Ulla (2013)
Katajainen, Ulla
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112017603
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112017603
Tiivistelmä
Tämän vanhustyön opinnäytteen tarkoituksena on kuvata, millaiseksi heinolalaiset sotaveteraanit kokivat kotikuntoutuksen, miten sitä tuettiin ja minkälainen on veteraanien toimintakyky. Myös veteraanien käyttämät palvelut selvitettiin. Aineistoa työhön on kerätty haastattelemalla kuutta sotaveteraania puolistrukturoidun lomakehaastattelun avulla sekä tekemällä kuudelle veteraanille alaraajojen toimintaa mittaava testi. Tutkimusmenetelminä työssä käytettiin kvalitatiivista ja kvantitatiivista menetelmää. Aihe opinnäytteeseen löytyi Heinolan kaupungin vanhuspalveluiden osallistuessa so-taveteraaneille suunnattuun kotikuntoutusprojektiin. Henkilöt tutkimukseen valikoituivat veteraanien tukihenkilön avustuksella.
Veteraanien mielialan kohentuminen oli merkittävin tutkimustulos. Lisäksi yksi vete-raani kertoi hyvinvointinsa parantuneen, kun taas yksi veteraani ei huomannut mitään muutoksia. Haastattelun perusteella veteraanit kokivat kotikuntoutustoiminnan tärkeäksi. Pääasiassa he tarvitsivat apua lääkehuollossa ja kodinhoidossa sekä seuraa ulkoiluun. He kokivat tärkeäksi myös keskustelutuokiot tukihenkilön kanssa. Haastattelun vastauksia analysoitiin luokittelemalla ne fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn.
Fyysisen toimintakyvyn osalta kokonaistulos oli ensimmäisellä kerralla parempi kuin toisella testauskerralla. Alaraajojen toimintakyvyn mittaamiseen käytetty testi on luotettava ja vakioitu mittari, SPPB-testi. Tulosten perusteella kaikki kuusi veteraania tarvitsivat alaraajojen lihasvoiman harjoittamista.
Ikääntyneen ihmisen toimintakyky voi muuttua nopeastikin ja siksi myös veteraanien fyysisen toimintakyvyn muutoksiin vaikuttivat kevään 2012 aikana sairaalaan joutu-minen ja kaatumistapaturmat. Kuntoutuksen tarkoitus on edistää veteraanien arjessa selviytymistä, siksi sen on oltava suunnitelmallista, monialaista ja moniammatillista toimintaa veteraanius huomoiden. Toimintakykyyn ja hyvinvointiin vaikuttavat tekijät ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa, joten kuntoutus tulisi nähdä fyysisenä, psyykki-senä ja sosiaalisena kokonaisuutena.
Veteraanien mielialan kohentuminen oli merkittävin tutkimustulos. Lisäksi yksi vete-raani kertoi hyvinvointinsa parantuneen, kun taas yksi veteraani ei huomannut mitään muutoksia. Haastattelun perusteella veteraanit kokivat kotikuntoutustoiminnan tärkeäksi. Pääasiassa he tarvitsivat apua lääkehuollossa ja kodinhoidossa sekä seuraa ulkoiluun. He kokivat tärkeäksi myös keskustelutuokiot tukihenkilön kanssa. Haastattelun vastauksia analysoitiin luokittelemalla ne fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn.
Fyysisen toimintakyvyn osalta kokonaistulos oli ensimmäisellä kerralla parempi kuin toisella testauskerralla. Alaraajojen toimintakyvyn mittaamiseen käytetty testi on luotettava ja vakioitu mittari, SPPB-testi. Tulosten perusteella kaikki kuusi veteraania tarvitsivat alaraajojen lihasvoiman harjoittamista.
Ikääntyneen ihmisen toimintakyky voi muuttua nopeastikin ja siksi myös veteraanien fyysisen toimintakyvyn muutoksiin vaikuttivat kevään 2012 aikana sairaalaan joutu-minen ja kaatumistapaturmat. Kuntoutuksen tarkoitus on edistää veteraanien arjessa selviytymistä, siksi sen on oltava suunnitelmallista, monialaista ja moniammatillista toimintaa veteraanius huomoiden. Toimintakykyyn ja hyvinvointiin vaikuttavat tekijät ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa, joten kuntoutus tulisi nähdä fyysisenä, psyykki-senä ja sosiaalisena kokonaisuutena.