Lapsuuden ja nuoruuden kokemuksia epäsuorasta väkivallasta lähisuhteissa ja eri menetelmät lasten haastatteluissa niiden esiin tuomiseksi - systemaattinen kirjallisuuskatsaus
Väänänen, Evi (2013)
Väänänen, Evi
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112618390
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112618390
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli aiempien tutkimusten pohjalta selvittää ja koota tietoa epäsuoran väkivallan kokijana tai näkijänä olevien lasten ja nuorten koke-muksista lähisuhteissaan todistamastaan väkivallasta. Lisäksi haluttiin selvittää, minkälaisten haastattelumenetelmien avulla lapsilta on saatu tietoa heidän lähisuhteissaan todistamastaan väkivallasta. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä siitä, että lapsi on aktiivinen kokija silloin, kun hän elää väkivaltaisessa ympäristössä, vaikkeivät väkivallan teot kohdistuisikaan suoraan häneen itseensä. Työ toteutettiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen periaatteita noudattaen.
Tutkimukset osoittivat, että lähisuhdeväkivallan todistamisella on monenlaisia vaikutuksia lasten tunteisiin, ihmissuhteisiin ja toimintaan. Tunteista päällimmäisinä nousivat esiin monimuotoiset pelon, vihan ja syyllisyyden tunteet. Ihmissuhteisiin väkivaltakokemuksilla oli negatiivisia vaikutuksia. Lapset ja nuoret osallistuivat väkivaltatilanteisiin monella tapaa. Ominaista lasten ja nuorten toiminnalle väkivaltatilanteissa oli sekä tilanteista vetäytyminen, että väliin meneminen. Lasten haastatteluille tyypillistä oli riittävä aika, lasten luottamuksen saaminen, mielikuvituksen käyttö kerronnan tukena, ohjaajien valitsemat käsiteltävät teemat sekä lasten mahdollisuus vaikuttaa haastattelujen kulkuun.
Lähisuhdeväkivallan todistamisella on monenlaisia voimakkaita ja negatiivisia vaikutuksia lapsen ja nuoren kokemusmaailmaan ja tunteisiin. Lähisuhdeväkivallan todistamisen seuraukset ovat kauaskantoisia eivätkä unohdu aikuisikään mennessä. Lapsia haastateltaessa on tärkeää huomioida lapselle ominaiset tavat sekoittaa mielikuvitusta kerrontaansa sekä antaa lapselle riittävästi aikaa kertoa tämän vaikeista kokemuksista.
Tutkimukset osoittivat, että lähisuhdeväkivallan todistamisella on monenlaisia vaikutuksia lasten tunteisiin, ihmissuhteisiin ja toimintaan. Tunteista päällimmäisinä nousivat esiin monimuotoiset pelon, vihan ja syyllisyyden tunteet. Ihmissuhteisiin väkivaltakokemuksilla oli negatiivisia vaikutuksia. Lapset ja nuoret osallistuivat väkivaltatilanteisiin monella tapaa. Ominaista lasten ja nuorten toiminnalle väkivaltatilanteissa oli sekä tilanteista vetäytyminen, että väliin meneminen. Lasten haastatteluille tyypillistä oli riittävä aika, lasten luottamuksen saaminen, mielikuvituksen käyttö kerronnan tukena, ohjaajien valitsemat käsiteltävät teemat sekä lasten mahdollisuus vaikuttaa haastattelujen kulkuun.
Lähisuhdeväkivallan todistamisella on monenlaisia voimakkaita ja negatiivisia vaikutuksia lapsen ja nuoren kokemusmaailmaan ja tunteisiin. Lähisuhdeväkivallan todistamisen seuraukset ovat kauaskantoisia eivätkä unohdu aikuisikään mennessä. Lapsia haastateltaessa on tärkeää huomioida lapselle ominaiset tavat sekoittaa mielikuvitusta kerrontaansa sekä antaa lapselle riittävästi aikaa kertoa tämän vaikeista kokemuksista.