PEI-mittari potilaan pärjäämisen tunteen ja hoidon laadun mittaamisessa : kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Kulju, Toni (2022)
Kulju, Toni
2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202201101139
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202201101139
Tiivistelmä
Työn tarkoituksena oli lisätä psykiatrisen kuntoutusosaston hoitohenkilökunnan tietoa PEI-mittarista, ja sen käytöstä potilaan pärjäämisen tunteen ja hoidon laadun ja vaikuttavuuden mittaamisessa sekä niihin vaikuttavista tekijöistä. PEI-mittari on potilaan täyttämä pärjäämisen tunnetta mittaava kysely, joka on alun perin kehitetty perusterveydenhuollon käyttöön. Pärjäämisen tunne on potilaan kyvykkyyttä selvitä sairautensa kanssa arkielämässä. Potilaan normaalin arjen mahdollistaminen on psykiatrisen kuntoutuksen päämäärä.
PEI-mittarin soveltuvuutta psykiatrisen kuntoutusosaston käyttöön arvioitiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Kaksi erillistä kirjallisuushakua toteutettiin Pubmed-, Cinahl- ja Medic-tietokannoissa. Katsauksen aineistoksi muodostui 25 englanninkielistä alkuperäistutkimusta. Aineistosta muodostettiin synteesi aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Analyysin perusteella potilaan pärjäämisen tunteeseen vaikuttavat potilaskohtaiset ja hoitokohtaiset tekijät. Potilaskohtaisia tekijöitä ovat mm. ikä, sukupuoli ja terveydentila. Hoitokohtaisista tekijöistä merkittävimpänä on henkilökunnan ohjauksen ja vuorovaikutuksen vaikutus potilaan pärjäämiselle. Hoidolla saavutettu vahvempi pärjäämisen tunne vaikuttaa olevan yhteydessä parempaan terveyteen, sairauden hallintaan, hoitoon sitoutumiseen ja osallistumiseen.
Korkeat PEI-pisteet voivat kertoa potilaan paremmasta hoitoon osallistumisesta, ja PEImittari tuo esiin laadun potilasnäkökulmaa. Subjektiivinen laatutieto on arvokasta ja täydentää objektiivista laatutietoa. PEI-mittari saattaa soveltua psykiatrisen kuntoutusosaston käyttöön pärjäämisen tunnetta mittaamaan. Sen käytössä on kuitenkin huomioitava kuntoutujan kognitiivinen kyky vastata kyselyyn. The purpose of this literature review was to provide information to the staff of the psychiatric ward about the measuring of patient enablement, quality, and effectiveness of care with the Patient Enablement Instrument (PEI) and to advise them about the factors affecting the measurements. The PEI is a patient-completed questionnaire measuring enablement and it was originally developed for use in primary care. Enablement indicates the patient's ability to cope with their illness in everyday life. The goal of psychiatric rehabilitation is to enable the patients to manage their daily lives better despite their illness.
The suitability of the PEI for use in the psychiatric rehabilitation was assessed by means of a narrative review. Two separate literature searches were conducted using the Pubmed, Cinahl, and Medic databases. The review consists of 25 studies written in English. A synthesis was written using data-driven content analysis.
Patient enablement is affected by patient-specific and care-specific factors. Patientspecific factors are for example patient’s age, gender and health status. The most significant care-specific factor seems to be the advice and interaction of the staff. Stronger enablement after treatment seems to be associated with better health, control of illness, treatment adherence and participation.
Higher PEI-scores may imply greater patient participation and so the PEI is also an indicator of quality from a patient’s perspective. Subjective quality information is valuable and complements objective quality information. The PEI might be suitable for use in the psychiatric rehabilitation ward. However, the patient’s cognitive abilities must be evaluated when administering the instrument.
PEI-mittarin soveltuvuutta psykiatrisen kuntoutusosaston käyttöön arvioitiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Kaksi erillistä kirjallisuushakua toteutettiin Pubmed-, Cinahl- ja Medic-tietokannoissa. Katsauksen aineistoksi muodostui 25 englanninkielistä alkuperäistutkimusta. Aineistosta muodostettiin synteesi aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Analyysin perusteella potilaan pärjäämisen tunteeseen vaikuttavat potilaskohtaiset ja hoitokohtaiset tekijät. Potilaskohtaisia tekijöitä ovat mm. ikä, sukupuoli ja terveydentila. Hoitokohtaisista tekijöistä merkittävimpänä on henkilökunnan ohjauksen ja vuorovaikutuksen vaikutus potilaan pärjäämiselle. Hoidolla saavutettu vahvempi pärjäämisen tunne vaikuttaa olevan yhteydessä parempaan terveyteen, sairauden hallintaan, hoitoon sitoutumiseen ja osallistumiseen.
Korkeat PEI-pisteet voivat kertoa potilaan paremmasta hoitoon osallistumisesta, ja PEImittari tuo esiin laadun potilasnäkökulmaa. Subjektiivinen laatutieto on arvokasta ja täydentää objektiivista laatutietoa. PEI-mittari saattaa soveltua psykiatrisen kuntoutusosaston käyttöön pärjäämisen tunnetta mittaamaan. Sen käytössä on kuitenkin huomioitava kuntoutujan kognitiivinen kyky vastata kyselyyn.
The suitability of the PEI for use in the psychiatric rehabilitation was assessed by means of a narrative review. Two separate literature searches were conducted using the Pubmed, Cinahl, and Medic databases. The review consists of 25 studies written in English. A synthesis was written using data-driven content analysis.
Patient enablement is affected by patient-specific and care-specific factors. Patientspecific factors are for example patient’s age, gender and health status. The most significant care-specific factor seems to be the advice and interaction of the staff. Stronger enablement after treatment seems to be associated with better health, control of illness, treatment adherence and participation.
Higher PEI-scores may imply greater patient participation and so the PEI is also an indicator of quality from a patient’s perspective. Subjective quality information is valuable and complements objective quality information. The PEI might be suitable for use in the psychiatric rehabilitation ward. However, the patient’s cognitive abilities must be evaluated when administering the instrument.