Vuorovastaavana työskentelevien sairaanhoitajien kokemuksia Marian sairaalan päivystyspoliklinikan suuronnettomuustoiminnan kehittämisestä

Abstract

Erilaisiin suuronnettomuuksiin on Suomessa lainsäädäntö, joka mahdollistaa toimivaltaisille viranomaisille laajat toimivaltuudet omalla toimialallaan. Suuronnettomuuksissa tarvitaan lisäresursseja ja lainsäädännöllisiä toimia. Tilanteet vaativat nopeutettuja, laaja-alaisia ja tehokkaita toimenpiteitä. Ne on valmisteltu etukäteen arvioidun tarpeen mukaan. Kriisioloissa johtamistaidot, yhteistoiminta eri viranomaisten välillä ja tehokas viestintä korostuvat. Varautumisen tavoitteena on yllättävän ja uhkaavan tilanteen hallinta. Jotta valmiutta voitaisiin kehittää ja toimivuutta arvioida, tulee sitä testata säännöllisesti erilaisilla menetelmillä. Näistä tärkein on harjoittelu. Organisaation toimintakyvyn ylläpitäminen myös poikkeusoloissa perustuu suurelta osin tehtävänsä hyvin osaavaan henkilöstöön. Henkilöstön kouluttaminen on erityisen tärkeää toimittaessa varautumisorganisaatiossa. Suuronnettomuuksia on harvoin ja valmiuksien käyttötarve on vähäistä. Yleisin päivystyspoliklinikkaa kohtaava kriisitilanne on onnettomuus, jonka seurauksena sairaalaan toimitetaan useita potilaita samanaikaisesti.

Päivystyspoliklinikan vastaava hoitaja koordinoi päivystyksen suuronnettomuustoimintaa. Hän informoi henkilökuntaa ja käynnistää asianmukaiset hälytykset tarvittaessa. Tämän lisäksi hän raportoi sairaalan ja päivystyspoliklinikan valmiustilan. Vastaava hoitaja ei itse osallistu hoitotyöhön, vaan johtaa tilannetta sairaalan päivystyksessä sekä ohjaa henkilökuntaa sinne, missä tarvitaan.

Tämä opinnäytetyö on tutkimuksellinen kehittämistyö, jonka tarkoituksena on kehittää Marian sairaalan päivystyspoliklinikan suuronnettomuustoimintaa vuorovastaavana työskentelevien sairaanhoitajien näkökulmasta. Tavoitteena on tuoda käytössä olevat, suuronnettomuustoimintaan liittyvät, käytännöt, ohjeistukset ja toimintatavat arvioitaviksi. Kehittämistehtävän tavoitteena on myös työyhteisön oppiminen, suuronnettomuustoiminnan tutuksi tekeminen sekä kiinnostuksen lisääminen aiheeseen. Tässä opinnäytetyössä kartoitettiin vuoroesimiehenä toimivien henkilöiden kokemuksia käytössä olevista ohjeista, niiden käytöstä ja suuronnettomuustoiminnan käynnistämisestä.

Kehittämistehtävän aineisto kerättiin kyselylomakkeella, jossa oli väittämiä ja avoimia kysymyksiä. Opinnäytetyössä kartoitettiin vuorovastaavana toimivien henkilöiden kokemuksia suuronnettomuuksiin varautumisesta ja siihen liittyvän toiminnan käynnistämisestä neljäportaisen Likertin mitta-asteikon avulla. Aineiston analysoinnissa käytettiin apuna SPSS-ohjelmaa.

Kokemusta suuronnettomuustoiminnasta oli vähän. Tulosten mukaan kehittämiskohteita suuronnettomuustoiminnassa olivat viestintävälineiden hallinta, perehdytys, suuronnettomuustoiminnan harjoittelu ja - ohjeistus.

Experiences of the shift supervisor nurses about the development of major accident procedures in Maria hospital

Finland has a legislation for different kinds of accidents that enables the competent authorities wide powers in their respective sectors. Additional resources and legislative action are needed in major accidents. Situations demand fast, comprehensive and effective procedures, which have been prepared in advance. The crisis conditions, management skills, co-operation between the various authorities and effective communication are emphasized. The objective of preparedness is to control the surprising and threatening situations. This should be tested on a regular basis through various methods so that the effectiveness can be developed and assessed. The most important out of these is training. To be able to maintain the organizational capacity in exceptional circumstances is largely based on the well skilled personnel. Training the staff is the key issue in organizational preparedness. Major accidents are rare and the need for preparedness is limited. The most common crisis than an emergency room can face is an accident, where several patients are delivered to the hospital at the same time.

Emergency department shift supervisor nurse coordinates the disaster procedures. The shift supervisor nurse informs the staff and alarms them into operation if needed. In addition, he will report the readiness state of the hospital and emergency department. The shift supervisor nurse is not participating in patient care, but leads the hospital emergency room and reassigns the staff where needed.

The purpose of this thesis is to develop Maria Hospital emergency department disaster procedures from the shift supervisor nurse’s point of view. The aim is to evaluate the existing major accident practice related to policies, practices, guidelines and procedures. This development project aims to educate the workforce, increase the knowledge of major accident procedures and also to increase overall interest in the topic. This thesis examined the shift supervisor nurse’s working experiences of the existing instructions and their use when activating the major accident procedures.

The development project data was collected by questionnaire, which consisted of claims and open questions. The study surveyed the shift supervisor nurse’s experiences in major accident preparedness and related activities by using the four step Likert scale. The data was analyzed by using SPSS.

The experiences of major accident procedures were limited. The results showed that the major areas of development were the mastery of communication tools, orientation, major accident training and major accident procedure guidelines.