Purkukeskustelun merkitys eristyksen jälkeen psykiatrisessa hoitotyössä
Peso, Sanna; Vestala, Miika (2013)
Peso, Sanna
Vestala, Miika
Laurea-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120319672
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120319672
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata hoitajien kokemuksia purkukeskustelun toteutuksesta potilaiden kanssa eristyksen jälkeen. Tavoitteena oli saada selville, mitä psykiatrisella osastolla eristyksen jälkeen käydyt purkukeskustelut sisältävät, minkälaista hyötyä potilaat saavat purkukeskustelusta ja miten merkityksellisenä menetelmänä hoitajat pitävät purkukeskustelua oman työnsä kannalta. Yhteistyön tavoitteena oli parantaa purkukeskustelukäytäntöjä Peijaksen sairaalan psykiatrian osastoilla P1 ja P3. Työ toteutui hankeyhteistyössä Laurea-ammattikorkeakoulun ja Peijaksen sairaalan akuuttipsykiatrian osaston kanssa.
Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Työtä varten haastateltiin viittä hoitohenkilökunnan jäsentä Peijaksen sairaalan osastoilta P1 ja P3. Haastattelut nauhoitettiin ja tulokset analysoitiin induktiivista sisällönanalyysiä käyttäen. Tulosten mukaan osastoilla pidetään purkukeskusteluja tärkeinä, mutta yhtenäistä käytäntöä purkukeskusteluille ei ole. Aika ja resurssit eivät ole syinä keskustelujen vähäiselle määrälle, mutta tiedon siirtyminen koetaan ongelmallisena. Osastolla ei raportoida tai kirjata purkukeskustelujen käymisestä. Purkukeskustelu on potilaalle tärkeä tilaisuus tulla kuulluksi, mutta sopiva ajankohta keskustelulle riippuu potilaan voinnista eristyksen jälkeen. Keskustelun läpikäymiselle kaivattaisiin osastoilla strukturoitua lomaketta. Jatkokehittämisehdotuksena on strukturoidun lomakkeen laatiminen osastojen käyttöön. Opinnäytetyön tulosten perusteella on mahdollista kehittää purkukeskustelukäytänteitä ja niiden toimivuutta.
Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Työtä varten haastateltiin viittä hoitohenkilökunnan jäsentä Peijaksen sairaalan osastoilta P1 ja P3. Haastattelut nauhoitettiin ja tulokset analysoitiin induktiivista sisällönanalyysiä käyttäen. Tulosten mukaan osastoilla pidetään purkukeskusteluja tärkeinä, mutta yhtenäistä käytäntöä purkukeskusteluille ei ole. Aika ja resurssit eivät ole syinä keskustelujen vähäiselle määrälle, mutta tiedon siirtyminen koetaan ongelmallisena. Osastolla ei raportoida tai kirjata purkukeskustelujen käymisestä. Purkukeskustelu on potilaalle tärkeä tilaisuus tulla kuulluksi, mutta sopiva ajankohta keskustelulle riippuu potilaan voinnista eristyksen jälkeen. Keskustelun läpikäymiselle kaivattaisiin osastoilla strukturoitua lomaketta. Jatkokehittämisehdotuksena on strukturoidun lomakkeen laatiminen osastojen käyttöön. Opinnäytetyön tulosten perusteella on mahdollista kehittää purkukeskustelukäytänteitä ja niiden toimivuutta.