Hidasvirtausnäytteenotto (Low Flow) : vertailu perinteiseen pohjavesinäytteenottoon
Aalto, Tuuli (2013)
Aalto, Tuuli
Lahden ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121321185
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121321185
Tiivistelmä
Opinnäytetyön toimeksiantajana oli FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy. Työ tehtiin kokeellisena tutkimuksena ja sen tavoitteena oli selvittää vaikuttaako näytteenottotekniikan valinta merkittävästi analyysituloksiin verrattaessa perinteistä pohjavesinäytteenottomenetelmää hidasvirtausnäytteenottoon. Työn tavoitteena oli myös hakea suositus eri menetelmien käytöstä ja selvittää, miten näytteenottotekniikat soveltuvat eri haitta-aineryhmille.
Työssä kohteina olivat entinen teollisuus-, varasto- ja satama-alue Helsingissä sekä neljä huoltoasemaa Etelä-Suomessa. Työn tuloksia käytetään kohteiden pohjavesiseurantatutkimuksissa. Valikoiduista pohjavesiputkista otettiin kahden näytteenottokerran ajan näytteet sekä perinteisellä pohjavesinäytteenottomenetelmällä että hidasvirtausnäytteenottomenetelmällä. Saatuja tuloksia verrattiin keskenään.
Tähän työhön valikoitujen pohjavesiputkien pitoisuustasot ovat olleet aikaisemmissa tutkimuksissa laskevia, ja tämä trendi näkyi myös työnaikaisten näytteiden tuloksissa. Osa haitta-aineista oli laskenut pitoisuuksiltaan alle määritysrajan, ja nämä rajattiin vertailun ulkopuolelle.
Hidasvirtausnäytteenottomenetelmän todetaan olevan laadullisesti yhtä luotettava menetelmä kuin perinteinen. Menetelmillä saatiin melko tasaisia tuloksia, pieniä eroja oli havaittavissa. Vähäinen havaintoaineisto ja havaintoaineiston suuri hajonta aiheuttivat epävarmuutta menetelmien välisiä eroja tarkasteltaessa.
Tutkimuksessa käytetyn havaintoaineiston perusteella voidaan todeta, että hidasvirtausnäytteenotolla voidaan saada niukkaliukoisilla, pääasiassa maa-ainespartikkeleihin sitoutuneilla, haitta-aineilla alhaisempia tuloksia kuin perinteisellä. Se ei kasvata näytteenottotilanteessa pohjaveden luonnollista virtaamaa, jolloin näytteessä ovat edustettuna vain normaalitilanteessa liikkuvat haitta-aineet.
Työssä kohteina olivat entinen teollisuus-, varasto- ja satama-alue Helsingissä sekä neljä huoltoasemaa Etelä-Suomessa. Työn tuloksia käytetään kohteiden pohjavesiseurantatutkimuksissa. Valikoiduista pohjavesiputkista otettiin kahden näytteenottokerran ajan näytteet sekä perinteisellä pohjavesinäytteenottomenetelmällä että hidasvirtausnäytteenottomenetelmällä. Saatuja tuloksia verrattiin keskenään.
Tähän työhön valikoitujen pohjavesiputkien pitoisuustasot ovat olleet aikaisemmissa tutkimuksissa laskevia, ja tämä trendi näkyi myös työnaikaisten näytteiden tuloksissa. Osa haitta-aineista oli laskenut pitoisuuksiltaan alle määritysrajan, ja nämä rajattiin vertailun ulkopuolelle.
Hidasvirtausnäytteenottomenetelmän todetaan olevan laadullisesti yhtä luotettava menetelmä kuin perinteinen. Menetelmillä saatiin melko tasaisia tuloksia, pieniä eroja oli havaittavissa. Vähäinen havaintoaineisto ja havaintoaineiston suuri hajonta aiheuttivat epävarmuutta menetelmien välisiä eroja tarkasteltaessa.
Tutkimuksessa käytetyn havaintoaineiston perusteella voidaan todeta, että hidasvirtausnäytteenotolla voidaan saada niukkaliukoisilla, pääasiassa maa-ainespartikkeleihin sitoutuneilla, haitta-aineilla alhaisempia tuloksia kuin perinteisellä. Se ei kasvata näytteenottotilanteessa pohjaveden luonnollista virtaamaa, jolloin näytteessä ovat edustettuna vain normaalitilanteessa liikkuvat haitta-aineet.