”Antaa vanhemmuuden puhjeta kukkaan” – lastensuojelulaitoksen ohjaajien ajatuksia jaetusta vanhemmuudesta
Pätäri, Jere; Laakso, Riikka (2013)
Pätäri, Jere
Laakso, Riikka
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013123022134
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013123022134
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia lastensuojelulaitoksen ohjaajien ajatuksia jaetusta vanhemmuudesta. Lastensuojelulaitoksissa jaettu vanhemmuus ei ole itsestäänselvä käsite. Jaettu vanhemmuus kuuluu oleellisesti ohjaajan työnkuvaan, mutta siitä ei silti puhuta. Tutkimus on tehty Kouvolan perhetukikeskuksen ohjaajia haastatellen. Tutkimukseen osallistui 19 ohjaajaa.
Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, ja toimeksianto työhön tuli lehtori Tuija Suikkanen-Malinilta, joka tekee aiheesta lisensiaatintyötään. Menetelmänä työssä käytettiin eläytymismenetelmää, jossa ohjaajat kirjoittivat tarinan eläytyen heille annettuun kehyskertomukseen. Tuija Suikkanen-Malin on kirjoittanut kehyskertomukset, joita käytettiin aineiston keruuseen. Aineisto kerättiin kolmessa erillisessä haastattelussa syksyn 2013 aikana. Aineisto on analysoitu teemoittelu–menetelmällä ja sen avulla saatiin esiin asiakokonaisuuksia, joita ohjaajat liittivät jaettuun vanhemmuuteen.
Opinnäytetyön viitekehyksenä on jaetun vanhemmuuden käsite. Viitekehyksessä kuvataan vanhempana olemista ja vanhempana toimimista, hyvää vanhemmuutta, käytännöllistä kumppanuutta, vanhemmuuden kontrollointia, vanhemmuuteen houkuttelua, ammatillisuutta ja etiikkaa sekä jaettua vanhemmuutta.
Tarinoista nousi selvästi esiin, millaisena lastensuojelulaitoksen ohjaajat näkevät oman roolinsa vanhemmuuden tukemisessa ja kehittämisessä. Tarinoiden perusteella jaetun vanhemmuuden voidaan sanoa olevan välillistä vanhemmuutta. Tärkeimmiksi seikoiksi perheen auttamisessa ohjaajat kokivat perhekeskustelut, vanhemmuuden tukemisen ja yhteistyön muiden toimijoiden kanssa.
Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, ja toimeksianto työhön tuli lehtori Tuija Suikkanen-Malinilta, joka tekee aiheesta lisensiaatintyötään. Menetelmänä työssä käytettiin eläytymismenetelmää, jossa ohjaajat kirjoittivat tarinan eläytyen heille annettuun kehyskertomukseen. Tuija Suikkanen-Malin on kirjoittanut kehyskertomukset, joita käytettiin aineiston keruuseen. Aineisto kerättiin kolmessa erillisessä haastattelussa syksyn 2013 aikana. Aineisto on analysoitu teemoittelu–menetelmällä ja sen avulla saatiin esiin asiakokonaisuuksia, joita ohjaajat liittivät jaettuun vanhemmuuteen.
Opinnäytetyön viitekehyksenä on jaetun vanhemmuuden käsite. Viitekehyksessä kuvataan vanhempana olemista ja vanhempana toimimista, hyvää vanhemmuutta, käytännöllistä kumppanuutta, vanhemmuuden kontrollointia, vanhemmuuteen houkuttelua, ammatillisuutta ja etiikkaa sekä jaettua vanhemmuutta.
Tarinoista nousi selvästi esiin, millaisena lastensuojelulaitoksen ohjaajat näkevät oman roolinsa vanhemmuuden tukemisessa ja kehittämisessä. Tarinoiden perusteella jaetun vanhemmuuden voidaan sanoa olevan välillistä vanhemmuutta. Tärkeimmiksi seikoiksi perheen auttamisessa ohjaajat kokivat perhekeskustelut, vanhemmuuden tukemisen ja yhteistyön muiden toimijoiden kanssa.