Verenpainepotilaan lääkehoidon toteutuminen ja siihen liittyvät ongelmat potilaan kokemana

Abstract

Kohonnut verenpaine on yksi Suomen yleisimmistä kansantaudeista. Arviot sairastavien määrästä vaihtelevat, uusimpien arvioiden mukaan jopa 1/3 naisista ja joka 1/2 miehistä kärsii haitallisen korkeasta verenpaineesta. Ajan myötä kohonnut verenpaine, hypertensio, aiheuttaa haitallisia muutoksia erityisesti sydämessä ja muualla verenkiertoelimistössä. Korkealla verenpaineella onkin osoitettu olevan selkeä yhteys sairastavuuteen sekä sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden lisääntymiseen. Hypertension seuraukset aiheuttavat runsaasti haittoja sekä yksilölle että yhteiskunnalle.

Hypertension hoidon kulmakivet ovat elintapojen muutokseen tähtäävä lääkkeetön hoito sekä lääkehoito. Lääkkeettömän hoidon keskiössä ovat laihduttaminen, tupakoinnin lopettaminen sekä liikunnan lisääminen, lääkehoidossa käytetään yhtä tai useampaa viiden eri lääkeaineryhmän lääkkeistä. Hypertension hoidossa korostuu potilaan itsensä toteuttama, yhdessä terveydenhuoltohenkilöstön kanssa suunniteltu omahoito. Omahoidon keskeinen asema pitkäaikaissairauksien hoidossa tunnustetaan, mutta runsaasta tutkimuksesta huolimatta hypertensiopotilaiden hoitoon sitoutuminen on edelleen huonoa, eikä omahoito toteudu riittävän hyvin. Tutkimuksissa ei ole myöskään löydetty toimivaa mallia hoitotulosten parantamiseksi.

Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata hypertensiopotilaiden lääkehoidon toteutumista heidän itsensä kokemana. Tietoa kerättiin haastattelemalla Myyrmäen ja Martinlaakson terveysasemilla asioineita verenpainepotilaita vuosina 2011- 2013. Materiaali on analysoitu teemoittelumenetelmää käyttäen ja saatujen tulosten pohjalta on pohdittu jatkokehittämisehdotuksia hypertensiopotilaiden lääkehoidon toteutumisen parantamiseksi. Opinnäytetyö on toteutettu osana Vantaan kaupungin, Remote Analysis Oy:n ja Laurea-ammattikorkeakoulun Verenpainepotilaan omahoito- yhteistyöhanketta. Työn tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan käyttää hypertensiopotilaiden omahoidon kehittämiseen

Opinnäytetyön tulosten mukaan valtaosa haastatelluista kokee tautinsa lääkehoidon toteutuvan hyvin tai kohtalaisesti. Aiempien tutkimustulosten mukaan verenpainetauti on huonossa hoitotasapainossa yli puolella potilaista, joten potilaiden omat kokemukset lääkehoitonsa onnistumisesta eivät tue terveydenhuollon henkilöstön arviota. Tämän opinnäytteen tulosten mukaan potilaat olivat kokeneet lääkehoidossaan ongelmia liittyen lääkkeen valintaan, lääkkeen ottamiseen, apteekissa asiointiin, fyysisiin haittavaikutuksiin sekä liikkumisen vaikeuteen.

Opinnäytetyön tulosten valossa hypertensiopotilaiden lääkehoidossa on paljon kehitettävää. Jatkossa olisi kiinnostavaa selvittää ovatko potilaiden ja terveydenhuollon henkilöstön kriteerit hyvin toteutuneesta lääkehoidosta samankaltaiset sekä tukea ja opettaa potilaita arvioimaan lääkehoitoaan yhtenäisin kriteerein. Lisähuomiota tulisi kiinnittää myös moniammatilliseen yhteistyöhön sekä perusterveydenhuollon henkilöstön lääkehoidon osaamiseen.

The effects of pharmacotherapy as experienced by hypertensive patients

High blood pressure is one of Finland’s most common national disease. Over time, hypertension will cause harmful changes especially in the heart and other circulatory organs. Hypertension causes a lot of harm for a single person and the whole society.

The cornerstones of hypertension treatment are non-medical treatment aiming for better lifestyle and pharmacotherapy. The central role of self-treatment is recognized in treating the disease, but the patients are still not enough committed to self-treating.

This thesis discusses the results and problems of medical treatment of hypertensive patients as they have experienced it. The data was collected by interviewing the hypertensive patients who visited two health-care centers in Vantaa in 2011-2013. The material was analysed applying content analysis method, and the main goal in this thesis is to improve the self-treatment of hypertensive patients.

The results of this thesis show that most of the interviewees feel that their medical treatment is going well or quite well. The interviewees have faced problems related to choosing the medication, taking the medication, visiting in the pharmacy, having side-effects of medication and mobility difficulties.

In the future it would be interesting to exam problems that patients have named in this thesis. More attention should be paid to multi-professional co-operation as well as the knowledge of pharmacotherapy among health-care personnel.