Matalan kynnyksen harjoittelu polviartroosia sairastavilla ja polven tekonivelleikatuilla

Abstract

Matalan kynnyksen harjoittelu polviartroosia sairastavilla ja polven tekonivel-leikatuilla

Opinnäytetyössä selvitettiin matalan kynnyksen harjoitteluna toteutetun ja perinteisen fysioterapian vaikutusten eroja koehenkilöiden kipuun, liikkumiskykyyn ja kävelynopeu-teen polviartroosia sairastavilla ja polven tekonivelleikatuilla. Matalan kynnyksen harjoit-telulla tarkoitetaan tässä yhteydessä voimaharjoittelun toteutusta helposti saavutetta-vassa ympäristössä, jossa on mahdollisuus harjoitteluun kuntosalilaitteilla. Opinnäytetyö-prosessin aikana toteutettiin 12 viikon alaraajojen voimaharjoitteluinterventio. Testiryh-mä toteutti matalan kynnyksen harjoittelua Nummelan ostoskeskukseen rakennetussa erillisessä harjoittelutilassa ja kontrolliryhmä sai perinteistä fysioterapiaa Nummelan terveysaseman avofysioterapiasta ja toteutti harjoittelua kotona.

Tutkimuksessa oli mukana 45 koehenkilöä, joista kaikilla oli fysioterapialähete joko pol-viartroosista tai polventekonivelleikkauksesta johtuen. 15 koehenkilölle oli tehty toisen tai molempien polvien tekonivelleikkaus ja loput 30 olivat leikkaamattomia. Nuorin koe-henkilöistä oli 46-vuotias ja vanhin 78.

Artroosi eli nivelrikko on yleisin ja kansanterveydellisesti tärkein nivelsairaus. Artroosi on etenevä sairaus eikä siihen ole parantavaa hoitoa. Yli 10 % yli 30-vuotiaista suomalaisista kärsii polviartroosista. Polviartroosille voivat altistaa muun muassa nivelvammat, kuor-mittava fyysinen työ ja ylipaino. Artroosin perimmäiset syyt tunnetaan kuitenkin puut-teellisesti. Polviartroosin oireita ovat nivelkipu, polvinivelen jäykkyys ja toimintakyvyn rajoittuminen. Pääpaino polviartroosin hoidossa on ohjaus omatoimiseen harjoitteluun, jota voidaan tukea yksilö- tai ryhmämuotoisella fysioterapialla. Vaikean polviartroosin viimeinen hoitokeino on polven totaaliartroplastia eli polven tekonivelleikkaus.

Opinnäytetyö antaa viitteitä siitä, että matalankynnyksen harjoitteluna toteutettu fy-sioterapia polven nivelrikkoa sairastavilla ja polven tekonivelleikatuilla on vähintään yhtä tehokasta tai tehokkaampaa kuin perinteinen kotiharjoittelu, kun arvioidaan fysioterapi-an vaikutuksia kipuun ja liikkumiskykyyn. Kävelynopeuteen harjoittelulla ei ollut juuri vaikutusta kummassakaan ryhmässä. Opinnäytetyön perusteella näyttää siltä, että mata-lankynnyksen harjoittelua on mielekästä pyrkiä soveltamaan polviartroosia sairastavien ja polven tekonivelleikattujen fysioterapiassa. Haasteita polviartroosia sairastavien ja pol-ven tekonivelleikattujen harjoittelussa ovat progressiivisuuden toteutuminen, potilaiden motivoituminen harjoitteluun ja harjoittelun pitkäjänteisyys.

Asiasanat: polviartroosi, polven tekonivelleikkaus, voimaharjoittelu, matalan kynnyksen harjoittelu, liikkumiskyky, kipu, fysioterapia

Low threshold training among people with osteoarthritis of the knee or knee atrhro-plasty

In the thesis we study the differences between the effects of low-threshold exercise and traditional physiotherapy on pain, walking speed and the ability to move among people with osteoarthrits of the knee or knee arthroplasty. In this context low threshold training means strength training in an environment with good accessability and possibility to use the gym equipment for the training. A 12 week lower limb strength training intervention was carried out during the thesis process. The test group carried out the low-threshold training programme in a training location built inside a shopping centre, using gym equipment for the training. The control group was getting traditional physiotherapy in Nummela health care centre and was given excercises for independent training at home.

There were 45 test subjects in the study who were all referred to physiotherapy either because of osteoarthritis of the knee or knee arthroplasty. 15 of them had had one or both knees operated and 30 of them had not been operated. The youngest test subject was 46 and the oldest 78 years old.

Osteoarthritis is the most common and the most important joint disease from the per-spective of public health. More than ten procent of the Finnish population over 30 years of age suffer from osteoarthritis of the knee. Joint injuries, overweight and heavy physical work can expose to osteoarthritis. The underlying causes for osteoarthitis of the knee are not known. Osteoarthritis is a progressing illness and there is no treatment to cure it. The symptoms of osteoarthritis of the knee are joint pain, stiffness in the knee joint and decreased functional capacity. The primary treatment is independent physical exercise that can be supported by physiotherapy individually or in groups. The final treatment of severe osteoarthritis of the knee is a total knee arthroplasty i.e. artificial knee joint operation.

Based on the results of this thesis it seems that low-threshold exercise is at least an equally effective or even a more effective way to carry out physiotherapy for os-teoarthritis of the knee compared to the traditional home exercise programme when assessing the effects of the training on pain and ability to move. The training inter-vention did not have much effect on walking speed in either groups. On the basis of the thesis it seems that it would be beneficial to try to apply low-threshold exercise in the physiotherapy of the osteoarthrtis of the knee and after knee arthroplasty. The challenges of the physiotherapy of the knee arthroplasty and osteoarthritis of the knee are carrying out progressive training, motivating the clients to the training and the sustainability of the training.

Keywords: osteoarthritis of the knee, knee arthroplasty, strength training, low-threshold exercise, ability to move, pain, physiotherapy